OLEMMEKO LAMPAITA VAI VUOHIA?


Jussi-Heikki Mäenpää


Toivon että tätä kirjoitusta ei julkaistaisi millään muulla internetsivulla, sillä pidätän itselläni oikeuden tehdä korjauksia ja täydennyksiä sitä mukaa kun Jumala minulle opettaa asiasta jotain uutta. Linkittäminen tälle sivulle on toki sallittua, samoin lainaaminen mikäli lähde mainitaan. Kuten kaikki muukin lukemasi, koettele myös tämä kirjoitus Raamatulla, sillä kukaan meistä ei ole erehtymätön. Otan mielelläni vastaan palautetta ja kritiikkiä, kunhan se on annettu omalla nimellä ja perusteltu Raamatulla. Sähköpostiosoitteeni löytyy yhteystiedoista.

Tämä kirjotus on viimeksi päivitetty 24.2.2017.

Takaisin kirjoituksiin / Back to the article page / Tillbacka till artiklar sidan

Yhteystiedot





Tämä kirjoitus on suunnattu ensisijaisesti Jeesuksen Herrakseen ja vapahtajakseen tunnustaville uskoville, ja sisältää termejä jotka eivät vältämättä uskosta osattomalle heti aukea. Vaikka koen saaneeni inspiraation tähän kirjoitukseni suoraan Jumalalta, en tahdo kirjoittaa tätä mitenkään ylhäältä päin, sillä työstäessäni tätä asiaa olen joutunut itsekin pohtimaan omia motiivejani siihen miksi ylipäätään seuraan Jeesusta.

Raamattu kertoo Jeesuksen toisen tulemuksen tapahtumista seuraavaa:

"Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: "Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni." Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: "Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?" Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: "Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa." Silloin hekin vastaavat sanoen: "Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?" Silloin hän vastaa heille ja sanoo: "Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
(Matt. 25:31-46)

Monet uskovat virheellisesti, että lampailla tarkoitetaan uskovia kristittyjä ja vuohilla uskosta osattomia ihmisiä. Näin luulin aluksi itsekin, mutta sittemmin erään raamatunopetusillan myötä minulle selvisi, että vuohet ovat yhtälailla uskovia kristittyjä. Miten perustelen asian? Jakeessa 37 vuohet kutsuvat Jeesusta Herraksi, mitä uskosta osattomat eivät varmasti tekisi. Toisessa viimeistä tuomiota käsittelevässä raamatunkohdassa vuohet vetoavat siihen että ajoivat Jeesuksen nimessä riivaajia ja tekivät monia voimallisia tekoja (Matt. 7:22). Jeesus sanoo myös, että ei jokainen, joka sanoo "Herra, Herra", pääse taivasten valtakuntaan, vaan sinne pääse se joka tekee Taivaallisen Isän tahdon (Matt. 7:21).

Millaisia kristittyjä sitten ovat vuohet? Kun tarkastelemme yllämainittua Matteuksen evankeliumin lukua, huomaamme vuohien toimineen lähimmäisiä kohtaan rakkaudettomasti. Raamatussa ei liikaa painoteta sitä miten tärkeä asia rakkaus on. Vaikka olisimme muuten kuinka voimallisia teoissa ja opetuksissamme, niin ilman rakkautta emme olisi yhtään mitään (1. Kor. 13:1-3). Rakkaudettomuus voi tulla esiin paitsi siinä että emme auta hädässä olevia, niin myös siinä miten suhtaudumme niihin jotka ovat erehtyneet jossain hengellisessä kysymyksessä, tai niihin jotka ovat meitä jollain tavalla loukanneet. Samalla haluan alleviivata sen, että ihminen ei pelastu teoista, vaan ainoastaan uskosta. Teot ovat vain seurausta siitä että Pyhä Henki vaikuttaa uskovissa kristityissä. Jos olemme uskossa Jeesukseen, tulee sen ilmetä teoissamme ja käytöksessämme, muuten uskomme on kuollutta (Jaak. 2:26). Aina emme kuitenkaan itse näe uskomme hedelmiä, ja se on toisaalta hyvä, sillä muuten saattaisimme ylpistyä mikä ei ole Jumalalle mieleen.

Vaikka olisimmekin rakkaudellisia muita kohtaan, niin sekään ei ole vielä tae siitä että kaikki olisi kunnossa. Näkisin, että vuohet kuvaavat lisäksi myös tottelemattomia kristittyjä, jotka eivät välitä siitä mitä Jumala Raamatussa häneen turvaavilta edellyttää. Kuuliaisuus ja usko ovat asioita jotka kulkevat käsi kädessä ja joita ei voi erottaa toisistaan. Jeesus itse sanoo Raamatussa, että joka rakastaa Häntä, se pitää Hänen sanansa (Joh. 14:23). Jeesuksen ristinkuolema ei ole mikään tekosyy tehdä vapaasti syntiä, niille jotka jatkuvasti tahallaan rikkovat tietoisesti Jumalan lakia sillä tekosyyllä että Jeesus on sovittanut syntimme, ei ole luvassa viimeisellä tuomiolla mukavia hetkiä (Hes. 33:13). Tiedän sellaisia "kristittyjä", jotka ovat olleet uskossa jo monia vuosia mutta eivät näe mitään väärää esim. haureudessa, homoseksuaalisuudessa tai alkoholista humaltumisessa (ja puhun nyt tosiaan jo pitkään uskossa olleista, en uskossaan hyvin alkumetreillä olevista). Noiden asioiden synnillisyys on Raamatussa ilmoitettu niin selvästi, että niiden suhteen ei pitkään uskossa olleiden ole mahdollisesta erehtyä ilman että polkee tietoisesti Jumalan pyhää sanaa. Raamatussa sanotaan, että huorintekijät, epäjumalanpalvelijat, avionrikkojat, homoutta harjoittavat, ahneet, juomarit jne. eivät saa periä Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9-10) ja kehoitetaan pysymään erossa sellaisista kristityistä (1. Kor 5:9-11). Jotkut kristityt haluaisivat ehkä pyyhkiä nuo kohdat pois Raamatusta, mutta ne ovat kuitenkin Jumalan erehtymätöntä sanaa eikä meillä ole lupaa mitätöidä niitä mikäli todella rakastamme Jeesusta.

Ja vaikka nuo yllämainitut ns. kristilliset moraalikysymyksetkin olisivat kunnossa, ei sekään vielä tee kenestäkään Jumalan silmissä otollista. Valitettavan monet "seuraavat" Jeesusta itsekkäin taka-ajatuksin. Esim. menestysteologeilla Jeesuksen "seuraamisen" motiivina voi olla taloudellisen hyödyn tavoitteleminen. Jotkut taas "seuraavat" Jeesusta saadakseen kokea hienoja elämyksiä esim. shown, musiikin tai epäterveen karismaattisuuden avulla. Monet vaarallisten kulttilahkojen johtajat "seuraavat" Jeesusta päästäkseen toteuttamaan vallanhimoaan. Jotkut taas seuraavat Jeesuksen sijaan oppia (vaikka luulevat seuraavansa Jeesusta) ja näin rakentavat entistä enemmän raja-aitoja kristittyjen välille.

Usein kuulee sanottavan, että toisten uskoa ei saisi kyseenalaistaa. Miten on asian laita? Kun uskoon tullut Simon tarjosi apostoleille rahaa saadakseen Pyhän Hengen lahjoja, sanoi Pietari tälle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä" (Apt. 8:18-21). Mistä tuossa Pietarin puheessa oli kysymys, jos ei Simonin uskon kyseenalaistamisesta? Näinollen väite, että sellaisen pidemmän aikaa uskossa olleen "kristityn" uskoa ei saisi kyseenalaistaa joka tietoisesti polkee Jumalan sanaa toimimalla sen vastaisesti haluamatta tehdä parannusta, ei ole raamatullinen. Kokonaan eri asia on julistaa toiselle lopullinen kadotustuomio. Sellaiseen meillä ei ole kenenkään kohdalla valtuuksia, Pietarikaan ei sellaista tehnyt vaan kehoitti Simonia tekemään parannuksen ja näin ankarasti nuhtelemalla häntä tarjosi hänelle pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa (Apt. 8:22).

Miten sitten suhtautua niihin kristittyihin, jotka ovat kasvaneet sellaisissa hengellisissä yhteisöissä (esim. jotkut umpiliberaalit luterilaiset seurakunnat), joissa ei kehoiteta omatoimiseen Raamatun lukemiseen ja joissa vähät välitetään siitä mitä Raamattu opettaa? Meidän on toki hyvä kysyä, ovatko näiden yhteisöjen kasvatit koskaan kokeneetkaan aitoa uudestisyntymistä, mutta loppupeleissä meidän tulee kuitenkin jättä heidät Jumalan käsiin. Tähän on myös hyvä todeta, että kaikki me uskovat erehdymme joskus jossain ja niinpä kukaan ei ole vuohi siksi, että on vilpittömästi erehtynyt esim. kysymyksissä kasteesta, ehtoollisesta, lopunajoista, seurakunnan paimenuudesta, seurakuntarakenteesta tai Jeesuksen syntymän ajankohdasta. Myös uskossaan alkutaipaleella olevien kristittyjen kohdalla on oltava kärsivällisiä, sillä kristilliset moraalikysymyksetkään eivät välttämättä aukea juuri heti ensimmäisinä uskoontulon yhteydessä, vaan niiden ymmärtämiseen voi hyvinkin mennä aikaa. Siksi meidän tuleekin jättää tuomiovalta ainoastaan Jumalalle, joka pystyy näkemään jokaisen sydämeen toisin kuin me ihmiset. Tuomitsemista ei ole se, että osoitamme eksyneille tai uskossaan hyvin alkutaipaleella oleville lähimmäisille mitä Raamatussa sanotaan ja kerromme siitä rangaistuksesta mikä synnin harjoittamisesta seuraa. Ihminen pelastuu heti siinä vaiheessa, kun hän tekee parannuksen ja antaa elämänsä Jeesukselle, ei vasta sitten kun hän on tarpeeksi viisas ymmärtämään täydellisesti kaiken mitä Raamatussa opetetaan (tällaista tasoa kukaan ihminen ei voi saavuttaa tässä ajassa).

Mikä sitten on oikea motiivi seurata Jeesusta? Sen ymmärtäminen, että ihminen on synnin turmelema ja omillaan matkalla kohti kadotusta! Sen ymmärtäminen, että kaikki on tehty valmiiksi meille jotta voimme pelastua ilman että meidän tarvitsee itse tehdä mitään sen eteen (paitsi tietysti tehdä parannus synneistä ja sanoa kyllä Jeesukselle). Järkeisopilla ajateltuna nämä motiivit voivat tuntua itsekkäiltä, mutta ne ovat kuitenkin sellaisia mitkä Jumalaa miellyttävät.

Jos tämä kirjoitus herätti ahdistusta siitä, että ei ole kyennyt seuraamaan Jeesusta puhtailla motiiveilla, ja pelkoa siitä että kuuluuko viimeisellä tuomiolla vuohiin vai lampaisiin, niin minulla on ilo julistaa, että Jeesus on sovittanut ristillä myös meidän väärät motiivimme, rakkaudettomuutemme ja kaiken muunkin. Kaikki me olemme joskus langenneet rakkaudettomuuden ja väliinpitämättömyyden synteihin, mutta nämäkin asiat voimme viedä Jumalan eteen, tehdä niistä parannuksen ja jatkaa matkaa vapautuneina.

Tähän loppuun linkitän erään suuresti arovastamani kristityn muusikon lampaita ja vuohia käsittelevän laulun, joka paitsi tuo esiin Raamatun sanaa, osoittaa myös sen että uskovan elämän ei tarvitse olla synkkää ja huumoritonta.

Keith Green: Sheeps And Goats


Takaisin kirjoituksiin / Back to the article page / Tillbacka till artiklar sidan