|
|
|
"Rakkaus kunnioittaa toista ihmistä, se haluaa aina toisen todellista parasta. Jumala on rakkaus, ja Hän on laittanut ihmiseen seksuaalisuuden. Hän, jos kuka, tietää miten sitä on toteutettava." (Nina Åström, Tosi Rakkaus odottaa, Suomen Raamattuopiston Nuorten opetukset) Mitä seksi on? Tähän kysymykseen voisi kuvitella usein vastattavan, että se on sitä mitä monissa kielletyissä videoissa ja lehtipisteissä myytävissä lapsilla kielletyissä lehdissä esitellään. Toinen tyypillinen vastaus on, että se on jotain sellaista mitä uskovaiset pitävät syntinä. Todellisuudessa seksi on Jumalan luomaa ja Hänen antamansa lahja miehelle ja naiselle. Siinä on kuitenkin eräs ehto: se on tarkoitettu ainoastaan miehen ja naisen (ei kahden miehen eikä kahden naisen) väliseen kanssakäymiseen ja silloinkin ainoastaan avioliitossa. Eikä myöskään kahden ihmisen asumisesta yhdessä, vaan avioliitossa. Avioliiton ulkopuolisen tai esiaviollisen seksin Raamattu tuomitsee synniksi, siinä missä homoseksuaalisuuden, pornon tms. Eikä kysymys ole suinkaan pelkästä sukupuoliyhteydestä vaan monesta muustakin. Käyn tässä kirjoituksessani lyhyesti läpi muutamia väärän seksin muotoja. On ollut todella masentavaa huomata, että moni Jeesuksen seuraajaksi itseään kutsuva on muuttanut avosuhteeseen tai muuten vaan ennen aikojaan samaan talouteen. Miten sitten määritellä mikä on avosuhde? Sillä tarkoitetaan sitä, että seurusteleva tai kihloissa oleva pari muuttaa asumaan yhteen aivan kuten aviopari, mutta ilman laillista vihkimystä. Se on myös esiaviollisen seksin harjoittamista, sillä avopari nukkuvat lähes poikkeuksetta samassa vuoteessa kuten avioparitkin. Seksissä ei ole kysymys pelkästään sukupuoliyhdynnästä, vaan myös esileikeistä, itsetyydytyksestä yms. seksuaalisesta kiihottumisesta. Vaikka samassa vuoteessa nukkuneet eivät olisikaan olleet yhdynnässä, on seksuaaliselta kiihottumiselta välttymisen kiusaukselta tuollaisessa tilanteessa mahdotonta välttyä. Jos seurusteleva pari muuttaa yhteen kuitenkin niin että eivät kuitenkaan aio nukkua samassa vuoteessa ennen avioliittoa (Heb. 13:4), ei se sitten ole oikea avosuhde. Edellä mainitussa raamatunkohdassa, jossa käsketään pitää avioliitto kunniassa ja aviovuode saastumattomana, on kreikan kielessä sana avioliitto kuvattu sanalla gamos, joka myös häitä (eikä tällä tarkoiteta isoja juhlista, vaan virallista suhteen rekisteröimistä). Kun taas aviovuodetta kuvaa sana koitee tarkoittaa samalla myös sukupuoliyhteyttä. Seksi on olennainen osa, paitsi avioliittoa, niin myös avosuhdetta. Avosuhteeseen kuuluu näin ollen myös seksi ja se eroaa avioliitosta ainoastaan sillä, että se ei ole valtion eikä Jumalan silmissä virallinen eikä siinä olla sitouduttu. Seurusteluparien muuttaminen samaan talouteen pelkästään kämppiksinä siinäkin mielessä, että aikoo nukkua eri huoneissa, ei ole kristillisen avioliittoetiikan mukaista, sillä kiusaukset tulevat olemaan suuret ja kysymys on kyllä tässäkin tapauksessa synnistä, sillä Raamattu kieltää meitä altistamasta itseämme kiusauksiin (Mark. 14:38). Tietysti kohtaamme elämässämme kiusauksia työssä ja vapaa-ajallamme muutenkin, eikä Jumala todellakaan käske meidän sen vuoksi eristäytyä neljän seinän sisään. Mutta tämä ei ole mikään tekosyy yhteen muuttamiselle ennen avioliittoa, sillä haureuden synti ja seksuaaliset kiusaukset poikkeavat muista synneistä ja kiusauksista sikäli, että kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan (1. Kor. 6:18). "Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä, mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä." (1. kor 7.1-2) Tuossa raamatunkohdassa siis mainitaan sana aviomies. Pelkkä yhdessä asuminen ei tee kenestäkään vielä Jumalan silmissä paria, se vaatii virallisen vihkimyksen. Jos ei halua parisuhteestaan tehdä suurta numeroa, niin riittää pelkästään se, että vihkiluvan omaava pastori tai tuomari suorittaa vihkimisen vaatimattomin menoin paikalla ollen vain kaksi todistajaa, se ei varmaakaan ole paljoa vaadittu. Vaikka seurustelevaa paria olisi siunaamassa tuhat pastoria tai profeetta, ei sekään tee avioliitosta vielä avioliittoa, jos näillä ei ole valtion hyväksymää vihkilupaa. Avioliitto ei ole avioliitto Jumalan silmissä, jos se ei ole sitä myös valtion silmissä. Vaikka uskon maistraatissa solmitun avioliiton olevan sellaisenaankin avioliitto Jumalan silmissä, on minun kuitenkin vaikea ajatella Jeesuksen seuraajan olevan naimisissa ilman että sille oltaisiin julistettu Herran siunaus. Olen kuullut vedottavan siihen, että Raamatussa ei mainita erikseen että avioliitoon tarvittaisiin joku virallinen leimattu paperi. Siksi jotkut kuvittelevat, että pelkkä suullinen sopimus riittäisi. Tai vain se että kerran ollaan tultu sukupuoliyhdynnässä samaksi lihaksi. Mutta Raamattu käskee meitä kunnioittamaan esivaltaa (Room. 13:1) ja sekä Suomen että muidenkin ns. sivistysmaiden lain mukaan mies ja nainen ovat virallisesti aviopari vasta kun heidän liittonsa on valtion silmissä virallistettu. Kuten jo aikaisemmin sanoin, ei pelkkä sukupuoliyhdyntä tee kenestäkään vielä Jumalan silmissä avioparia. Sen Raamattukin sanoo: "Ja Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä. Ja Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa. Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä. Ja Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: "Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi". (1.Moos. 34:1-4) Sikemistä ja Diinasta ei siis tullut avioparia pelkän yhdynnän myötä, koska Sikem pyysi isäänsä hankkimaan Diinan itselleen vaimoksi. "Jeesus sanoi hänelle (naiselle): Mene, kutsu miehesi ja tule tänne. Nainen vastasi ja sanoi: Ei minulla ole miestä. Jeesus sanoi hänelle: Oikein sinä sanoit: Ei minulla ole miestä, sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden." (Joh. 4:16-18) Nuo kohta ovat samaa jatkumoa sille, että pelkkä yhdessä asuminen ei vielä tee kenestäkään miestä ja vaimoa. Pahoittelen että toistan itseäni, mutta kysymys on vakavasta asiasta. Eikä Jeesus sanonut noita sanojaan kovinkaan myönteisissä merkeissä. Avosuhde on siis haureuden harjoittamista kuten esiaviollinen seksikin, eivätkä haureuden harjoittajat peri Taivasten valtakuntaa (1. Kor. 6:9). Tämänkin asian Jeesus on kuitenkin ristillä sovittanut ja kuten kaikki muutkin synnit, sen voi saada anteeksi. Mutta vaikka pari olisikin myöhemmin menossa naimisiin, ei se vielä riitä, koska tulevaisuudesta ei voi olla 100 % varma (Jaak 4:13). Myöskään kihloissa olo ei ole lupa aloittaa seksiä tai avosuhdetta, koska kihlaus on lupaus ja epävirallinen. Mailis Janatuinen on perustellut tätä asiaa melko osuvasti näin: "Sukupuolisuhteet ennen avioliittoa on Raamatussa kielletty, myös miehiltä ja myös kihlausaikana. Rakkautta ja seksuaalisuutta ei saa "herätellä eikä häiritä", Laulujen laulun sanontaa käyttääkseni (Laul.l. 2:7). Sukupuolielämä aloitetaan vasta hääyönä, ei kihlauksen aikana. Mooseksen laki vaatii morsiamen perhettä säilyttämään hääyön jälkeen todistuaineistona ns. neitsyyden merkin: veren tahriman lakanan. Sen avulla vanhemmat voivat tarvittaessa todistaa, että heidän tyttärensä oli naimisiin mennessään neitsyt, kuten luvattu oli." (Mailis Janatuinen, Ihmisen käyttöohjeet, Perussanoma 2003) Avioliitossahan on kysymys sitoutumisesta ja käsittääkseni avosuhteessa ajatuksena onkin juuri kokeilla jos sitoutumisesta vaikka joskus tulisikin jotain. Tuollainen vastuunpakoilu on todella rumaa ja kun sitten käy niin että homma ei toimi, jättää se pahan olon tunteen molemmille osapuolille. Jopa sellaisetkin, jotka ovat ennen naimisiin menoaan asuneet yhdessä harjoittaen seksiä, ovat sanoneet avosuhteen ja siihen liittyneen seksin olleen sama kuin olisi ennen jouluaattoa aukonut salaa lahjoja isän ja äidin salaisessa kätkössä, tai tässä tapauksessa entisessä salaisessa kätkössä. Kaikki jännitys on mennyt pilalle. Juuri tämän sitoutumiskysymyksen vuoksi en käytä sanaa avoliitto, vaan puhun aina avosuhteesta. Noilla kahdella tarkoittaisin kyllä samaa asiaa, mutta liittoon kuuluu aina sitoumus ja sitä avosuhde ei ole. Kaiken lisäksi Stakesin tekemä tutkimus Suomalainen lapsi 2007 on todennut avosuhteiden hajoavan herkemmin kuin avioliittojen, mikä kertoo jo riittävästi siitä mistä avosuhteissa on kysymys. Tuota esivaltaa kunnioittamistakin on yritetty vesittää sillä, että nykyään avioliitto ja avosuhde näyttävät yhteiskunnan silmissä niin samanlaisilta että ei niissä juurikaan ole eroa. Tämä on kuitenkin väärää tietoa. Kun avioparille syntyy lapsia, tulee aviomiehestä automaattisesti lasten isä, avosuhteessa se vaatii erillisen tunnustuksen. Samoin avioparit ovat toisiinsa perimisoikeutettuja, avoparit eivät. Ero on siis yllättävän suuri. Alkukertomuksessakin puhutaan, että avioliitto on perheyksikkö. "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi." (1. Moos. 2:24) Eli vanha perhe jää ja uusi perustetaan. Näin syntyy uusi sosiaalinen yksikkö. Mitä tulee siis väitteeseen, että yhdyntä (yhdeksi lihaksi tuleminen) olisi se tekijä, jossa avioituminen hengellisessä mielessä tapahtuisi, ja että avioliitoksi kelpaisi siis myös vain keskinäiseen sopimus ilman papin aamenta tai "tuomarin nuijaa", niin katsotaanpa tuota raamatunkohtaa uudestaan. Siinähän siis mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa. Eli miehellä on jo vaimo, hän on mennyt naimisiin. Vasta sen jälkeen hän jättää vanhempansa ja muuttaa vaimon kanssa yhteen. Ja vasta tämän jälkeen hän yhtyy vaimoon eli he tulevat yhdeksi lihaksi. Vaimon ottaminen ei siis ole sama asia kuin yhdeksi lihaksi tuleminen, sillä myös porton eli ilotytön kanssa tulee yhdeksi lihaksi, jos yhtyy häneen. "Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi"." (1. Kor. 6:16) Vai onko prostituoidun kanssa pelehtiminen sitten sama asia kuin mennä naimisiin? Ei voi olettaa, että yhdeksi lihaksi tuleminen merkitsisi samaa asiaa kuin vaimon ottaminen. On siis paha harhaoppi, että seksin harrastaminen olisi se tekijä, jolla mennään naimisiin. Vaikka samaksi lihaksi tuleminen tapahtuukin sukupuoliyhdynnän välityksellä (1. Kor. 6:16), on naimisiin meneminen on eri tapahtuma, joskin olisi kyllä suotavaa että keskenään sukupuoliyhdynnässä olleet naimattomat henkilöt menisivät mahdollisimman pian naimisiin. Jos avioliittoon riittäisi vain suullinen sopimus, kuten jotkut väittävät, niin silloinhan mahdollisen eron tullessa voi toinen osapuoli kiistää olleensakaan naimisissa. Raamatun mukaan asia onkin vahivistettava kahden tai kolmen todistajan läsnäollessa (5. Moos. 19:15), joten on täysin perusteltua ajatella avioliiton olevan julkinen asia. Lisäksi raamatussa käytetään aviorikoksen kohdalla eri termiä kuin kahden naimattoman välisen seksisuhteen kohdalla. Ensimainituissa tapauksissa puhutaan huoruudesta, jälkimmäisissä taas haureudesta. Jos siis kahden toisilleen suullisesti sitoutuneen naimattoman välillä tapahtuva seksi ei olisi syntiä, niin eihän Raamatussa silloin puhuttaisi haureudesta, vaan pelkästään huoruudesta. On kuitenkin selvä ero sillä, että jo vuosia seurakunnan toiminnassa mukana olleet ihmiset muuttavat yhteen, kuin että avosuhteessa asuva pari tai toinen heistä tulee uskoon. Avosuhde on edelleen tietysti väärin, mutta näiden vastasyntyneiden Jeesuksen seuraajien kohdalla on toimittava hyvin rakkaudellisesti. Heidän on saatava äidinmaitoa ja vähitellen opittava näkemään, että he eivät voi jatkaa noin. Tietysti ketä tahansa avosuhteessa asuvaa, oli kysymyksessä sitten pidempään seurakunnan toiminnassa olleet, uudesti syntyneet tai täysin uskosta osattomat, on rohkaistava menemään naimisiin sen sijaan että jättäisivät toisensa, paitsi jos heillä tai jommalla kummalla on takana sellainen avioliitto jonka toinen osapuoli on yhä elossa. Fraasi, jonka mukaan seksin voi aloittaa silloin kun kokee olevansa siihen kypsä, ei siis perustu Raamattuun. Sen sijaan avioliiton voi solmia siinä vaiheessa kun molemmat osapuolet kokevat olevansa siihen kypsiä. Se kannattaa kuitenkin tehdä harkinnan kanssa, sillä avioliitto on tarkoitettu pysyväksi. Avioero on Raamatun mukaan synti (Matt. 19:4-6), jonka voi saada anteeksi mutta jonka jälkeen ei kuitenkaan voi mennä uudestaan naimisiin (1. Kor. 7:10-11), paitsi jos kyseessä on leski tai jos entinen puoliso on kuollut (1. Kor. 7:9). Ero on hyväksyttävää ainoastaan silloin kun toinen osapuoli on tullut petetyksi (Matt. 5:32). Varmasti Jumalan tahto kuitenkin olisi, että syyllinen osapuoli katuisi tekoaan ja syytön antaisi hänelle anteeksi, mutta aina eivät asiat mene näin yksinkertaisesti. Silloin ei syyttömän osapuolen tarvitse kantaa pahaa omaatuntoa Jumalan silmissä asiasta, kun taas syyllisen osapuolen taakka on kaksinkertainen. Entä kenen kanssa uskvoa Jeesuksen seuraaja voi mennä Jumalan tahdon mukaisesti naimisiin? Ainoastaan toisen, vastakkaista sukupuolta olevan Jeesuksen seuraajan kanssa. Raamattu kieltää kantamasta yhteistä iestä uskosta osattoman kanssa (2. Kor. 6:14). Poikkeustapauksena ovat ne, jotka ovat menneet naimisiin molempien ollessa uskosta osattomia, mutta joista toinen on sen jälkeen tullut uskoon toisen yhä jatkaessaan elämää ilman Jumalaa. Tässä tapauksessa heidän ei tarvitse ottaa eroa (1. Kor. 7:12), ellei toinen, siis se joka ei usko, sitä halua (1. Kor. 7:15). Lisäksi kun Raamattu säätää, että lesken uudelleen avioitumisen, joka siis Raamatun mukaan on luvallista kuten äsken totesimme, on tapahduttava Herrassa (1. Kor. 7:39), on aivan ilmeistä, että kaikki Jeesuksen seuraajien solmimat avioliitot on tapahduttava Herrassa, mistä on helposti pääteltävissä että Jeesuksen seuraajaa ei ole tarkoitettu yhdeksi lihaksi sellaisen kanssa joka ei usko. Eräs hyvin surullinen esimerkki siitä, mihin seurustelu uskosta osattoman kanssa voi johtaa, on eräs tuntemani henkilö, joka oli ennen aktiivinen seurakuntanuori. Tuolloin hän mielipiteillään erottui selvästi maailmasta. Mutta sitten hän aivan yllättäen ilman mitään varoitusta alkoi seurustella erään uskosta osattoman henkilön kanssa, mikä alkoi selvästi näkyä hänessä, tosin hyvin vähitellen. Vaikka tämä hänen kumppaninsa kävinkin aina vähänväliä seurakunnan tilaisuuksissa hänen kanssaan, tuntui maailma selvästi saavan heistä vahvemman otteen mitä uskovien yhteisö. Sittemmin he muuttivat avosuhteeseen, mitä minä pidän varmana merkkinä luopumuksesta Herran sanaa kohtaan. Nyt he ovat kuitenkin naimisissa ja vain Jumala tietää mikä näiden kahden henkilön hengellinen tila on tällä hetkellä. Kaiken järjen mukaan seurustelun tähtäimenä tulisi olla se, että joskus mentäisiin naimisiin. Tämän tavoitteen toivoisin kaikilla niillä Jeesuksen seuraajilla, jotka seurustelevat tai etsivät seurustelukumppania, olevan. Joskus kuitenkin käy niin, että seurustellessa huomataan, että ei tullakaan sillä tavalla juttuun. Seurustelu ja kihlaus ovat epävirallisia ja Jumalan silmissä täysin purettavissa olevia, toisin kuin avioliitto, joka Jumalan silmissä on tarkoitettu pysyväksi. Jos seurustelevista pakanoista toisesta on seurustelun aikana tullut Jeesuksen seuraaja, ei seurustelua mielestäni tarvitse lopettaa siihen, mutta naimisiin ei tule mennä ennen kuin toinenkin osapuoli on tullut uskoon. Jos kristitty osapuoli kuitenkin haluaa olla Raamatun sanalle uskollinen, niin uskon että kovin helppoa seurustelu ei tule olemaan. Mutta siis Jeesuksen seuraajan ei tule aloittaa seurustelua muun kuin toisen Jeesusta seuraavan kanssa. Tähän aiheeseen liittyen otan esiin käsitteen nimeltä petting. Se tarkoittaa sitä, että seurusteleva pari hyväilee toistensa elimiä, saunoo yhdessä, on lähekkäin alasti ja suutelee suulle, tämä kaikki kuitenkin niin että ei olla sukupuoliyhdynnässä. Tuo on mielestäni kuitenkin itsensä huijaamista. Raamattu monissa kohtaa varoittaa himoista aihepiireissä, joissa puhutaan haureudesta. Koska tuollainen synnyttää seksuaalista kiihottumista ja jälkeenpäin myös syyllisyyden tunnetta, on se siis syytä jättää avioliittoon, jos haluaa olla Raamatulle uskollinen. Ainoa hellyyden osoittamisen muoto, jonka Raamattu näyttää hyväksyvän, on normaali halaus, johon ei liity mitään ylimääräistä lääppimistä (Laul.l. 8:3). Sitähän monet samaa sukupuolta olevat hyvät ystävätkin tekevät. Tony Campolo on kiteyttänyt käsitteen petting näin: "Usein kristittyjen nuorten parissa kuitenkin mennään seksuaalisesti varsin pitkälle. Usein mennään niin pitkälle, että se heijastuu vähentämällä herkkyyttä hengellisille asioille ja itsen arvostusta. Ja vaikka sellaista tapahtuu, samaan aikaan osoitetaan omaa teoreettista onnistumista, koska "ei olla oltu sillä tavalla". (Tony Campolo, Nyt on perjantai mutta sunnuntai tulee, Ristin Voitto 1994). Minulta kysyttiin kerran suhtautumistani ehkäisyyn. En ollut asiaa aiemmin pohtinut, mutta katsoin hyväksi kirjoittaa siitä ajatuksiani myös tänne. Raamattu ei anna ehkäisyyn yhtä suoraavastausta mitä esim. esiaviolliseen seksiin, pelkkiä suuntaviitteitä vain. Jumala on antanut ihmisille tehtäväksi lisääntyä ja täyttää maa (1. Moos. 1:28). Tämä on toinen tarkoitus jota varten on sukupuoliyhdyntä luotu. Ehkäisystä puhuttaessa esimerkiksi on usein otettu Onanin tapaus (1. Moos. 38:8-10). Jumala oli Juudan (Onanin isä) välityksellä antanut tehtäväksi mennä naimisiin edesmenneen veljensä lesken kanssa ja näin tuottaa jälkeläisiä, paitsi itselleen, myös veljelleen. Onan ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta, koska tiesi jälkeläisten olevan hänen vain lihallisesti, ei nimellisesti, ja näinollen antoi siemennesteensä valua maahan, jotta veljensä leski ei tulisi raskaaksi. Tämä näyttäisi puhuvan ehkäisyä vastaan. Jokainen raamatunkohta on kuitenkin liitettävä siihen aihealueeseen missä esiintyy. Ei Jumala kaikille ole antanut samanlaisia tehtäviä maan päällä mitä Hän Onanille antoi. Sivumennen sanoen, en ymmärrä kuinka nuo lapset eivät olisi nimellisesti olleet Hänen vaan veljensä, koska miehen kuoltua leski oli vapaa menemään uusiin naimisiin hyvälläomallatunnolla, mutta sen aikainen kulttuuri oli kuitenkin "juridisestikin" täysin erilaista mitä tänä päivänä. Jotkut ihmiset Jumala on tarkoittanut elämään naimattomina koko ikänsä, esim. Paavali piti naimattomuutta jopa ihanteellisena. Eikä tarkoitus olekaan, että kaikilla aviopareilla pitäisi olla isoja suurperheitä, tai edes lapsia ylipäätään lainkaan. Onanin tapauksessa syntiä ei ollut se, että hän harjoitti vaimonsa kanssa sukupuoliyhdyntää ilman halua saada lapsia ja käytti menetelmää joka siihen aikaan olisi voinut käydä ehkäisystä, vaan se että hän tietoisesti rikkoi tehtävää jonka Jumalalta oli henkilökohtaisesti saanut. Uskon kuitenkin, että Jumala on luonut seksin myös ihmistä itseään varten jotta tämä voisi paitsi nauttia yhdessä puolisonsa kanssa, niin tulla sen myötä läheisemmäksi tämän kanssa. Tämän takia ei mielestäni kenenkään ei tarvitse ottaa paineita siitä että harjoittaa puolisonsa kanssa seksiä ilman että juuri sillä kertaa olisi "lapsentekohommissa". Tähän tosin lisään kuulemani väitteen, että kondoomin käyttö tekisi sukupuoliyhteydestä astetta epämukavemman,itselläni luonnollisestikaan ei ole asiasta omaa kokemusta. Jeesus on johtanut meidät vapauteen. Näin ollen meidän ei pidä ottaa paineita siitä lisääntyykö maailman väkiluku juuri meidän kauttamme. Hän myös varmasti ymmärtää nuoria aviopareja, joilla on opiskelut vielä pahasti kesken eikä elämäntilanne juuri sillä hetkellä syystä tai toisesta ole otollinen lapsia ajatellen. Seksi on kuitenkin Hänen lahjansa myös tällaisiessa elämäntilanteessa oleville pariskunnille. Ns. ehkäisypillereihin suhtaudun lievällä varauksella, joskaan en pidä niitä aborttiin verrattavissa olevana rikoksena. Kondomin käytön sen sijaan näksin olevan omantunnonkysymys. Jos olo on epävarma, kannattaa olla toimimatta omaatuntoaan vastaan. Siksi varmaan monet lestaadiolaisetkin pidättäytyvät ehkäisystä, koska kokivat sen aikanaan omassatunnossaan vääräksi, mikä sittemmin on "Kulttuurinomaisesti" siirtynyt jälkipolvillekin ns. sääntömäisenä tapana. Tähän aihepiiriin on myös syytä sanoa muutama sana pornosta. Raamatun mukaan pelkästään jo vastakkaisen sukupuolen edustajan himoiten katsominen on jo aviorikos (Matt. 5:28). En ole törmännyt keneenkään joka olisi selvinnyt sen katsomisesta lankeamatta. En kuitenkaan suosittele ketään kokeilemaan, sillä porno on jokatapauksessa syntiä, myös sellaiselle joka ei kykene kiihottumaan seksuaalisesti, kolmesta syystä. Ensinnäkin, seksi on asia joka on tarkoitettu ainoastaan avioliitossa elävän miehen ja naisen väliseksi asiaksi eikä muiden ulkopuolisten, ei edes minkään toisen avioparin vaikka olisi kuinka hyviä ystäviä. Tämän asian valossa kaikki seksin seuraaminen sivusta onkin syntiä. Toiseksi, kun Aatami ja Eeva langettuaan syntiin huomasivat olevansa alasti ja alkoivat hävetä sitä, on tämän perusteella kokolailla selvää, että kahden eri sukupuolen keskeinen alastomuus on ainoastaan avioparin oikeus, vaikka siihen ei liittyisikään seksiä millään muotoa. Vastakkaisen sukupuolen näkeminen alasti on tietysti eri asia hoitajan ja potilaan kesken sairaaloissa ja vanhusten hoidossa, joskin mielestäni olisi korrektia pyrkiä siihen että näilläkin ihmisillä voisi olla jonkinlainen oikeus intimiteettisuojaan. Kolmanneksi, pornon myötä ihminen saa seksistä väärän kuvan, koska käsittääkseni siinä ei ole kysymys pelkästään sukupuoliyhteyden näyttämisestä, vaan myös perversistä pelleilystä sukupuolielimillä. Entä sitten itsetyydytys? Tämä vaikuttaa ensinäkemältä vaikealta kysymykseltä, koska Raamattu ei vastaa ihan kaikista suorimmalla tavalla. Ainoa kohta raamatussa, joka tuntuisi antavan viitteitä siihen suuntaan, on Onan (1. Moos. 38:8-10). Mutta vaikka päätyisimmekin oikeaan lopputulokseen, ei minusta ole kuitenkaan ihan sama miten asia perustellaan. Onanin tapauksessa Jumala ei rankaissut häntä huorintekemisestä, vaan siitä että Jumalan käskystä huolimatta hän ei halunnut saada lapsia ja laski siksi siemenensä ohi. Siksi tuota kohtaa ei voida käyttää itsetyydytyksen tuomitsemiseen. Olen kuitenkin tullut teologisissa pohdinnoissa siihen tulokseen, että kysymyksessä ei ole ehdonvallankysymys, vaan synti josta tulee tehdä parannus. Juurikin mm. siksi, että pelkästään jo vastakkaisen sukupuolen edustajan himoiten katsominen on jo aviorikos (Matt. 5:28). Vaikka itsetyydytys kohdistuukin omaan ruumiseen eikä siinä tulla samaksi lihaksi kenenkään kanssa, ei kukaan varmastikaan voi sanoa, että siinä ei olisi kysymys tietynlaisen seksin harjoittamisesta. Se tapahtuu yleensä avioliiton ulkopuolella, joten se on näin lukiteltavissa haureudeksi. Itsetyydytys synnyttää myös syyllisyyden tuntoa, lukemani mukaan myös sellaisissa ihmisissä, jotka eivät ole saaneet minkäänlaista seksuaalimoraalista ohjausta. Tuota syyllisyyden tuntoa on vaikea hoitaa eikä sitä monet terapiatkaan pysty kunnolla poistamaan. Ainoa keino tämän syyllisyyden hoitamiseksi on sen tunnustaminen synniksi ja anteeksiuskominen Jeesuksen sovitustyön kautta. Itsetyydytystä ei kuitenkaan tule sotkea "märkiin uniin", jotka jokainen ihminen, myös kaikki Jeesuksen seuraajat, joutuvat jossain vaiheessa kehitystään kokemaan. Toisin kuin itsetyydytykseen, niihin ihminen ei itse tietoisesti voi yleensä vaikuttaa. Jumala ei ole säätänyt seksiin liittyviä sääntöjä kiusallaan, vaan ihan vain suojellakseen ihmisiä. Monta kertaa näkee ja kuulee, miten rikkinäisiä monet vapaata seksiä yms. harjoittaneet ovat jälkeenpäin sanoneet olevansa. Jeesus kuoli aikanaan ristillä sovittaen kaikki maailman synnit. Seksuaaliset synnit voivat olla sellaisia, että niihin langenneet eivät välttämättä pääse niistä eroon napin painalluksella, vaikka ymmärtävätkin ne vääriksi ja haluaisivat niistä päästä. Pääasia on, että ei itse hyväksy näitä syntejään. Kun ne avoimella kädellä tunnustaa synniksi ja pyytää päästä niistä, ne saa uskoa myös anteeksi ja tie Jeesuksen luokse on jälleen auki. LÄHTEITÄ JA LUKEMISTA "Muistatteko elokuvan Minun Afrikkani? Muistatteko mitä Karen sanoi Denysille, joka ei suostunut menemään hänen kanssaan naimisiin: "I have learned a thing that you haven't: There are some things worth having, but they come with a price - and I want to be one of them. (On olemassa tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta niistä on aina maksettava hintansa - ja minä haluan olla yksi niistä.) Voiko sen paremmin sanoa!" (Mailis Janatuinen, Ihmisen käyttöohjeet, Perussanoma 2003) Markus Kolsi: Avoliitto, kriittinen analyysi Mikko Satama: Avoliitosta lyhyesti Mikko Satama: Esiaviollinen seksi Pasi Turunen: Haloo, uskovat avoliittolaiset Tony Campolo: Nyt on perjantai mutta sunnuntai tulee, Ristin voitto 1994 Marcus Heinoja: Kristillinen usko nykyajassa, Kristillinen kirja- ja musiikkikustannus 1998 Mailis Janatuinen: Ihmisen käyttöohjeet, Perussanoma 2003 Jarmo Sormunen: Aikuiseen uskoon, Uusi tie 1997 Takaisin kirjoituksiin / Back to the article page / Tillbacka till artiklar sidan |
