HYVÄÄ JOULUA?


Jussi-Heikki Mäenpää


Toivon että tätä kirjoitusta ei julkaistaisi millään muulla internetsivulla, sillä pidätän itselläni oikeuden tehdä korjauksia ja täydennyksiä sitä mukaa kun Jumala minulle opettaa asiasta jotain uutta. Linkittäminen tälle sivulle on toki sallittua, samoin lainaaminen mikäli lähde mainitaan. Kuten kaikki muukin lukemasi, koettele myös tämä kirjoitus Raamatulla, sillä kukaan meistä ei ole erehtymätön. Otan mielelläni vastaan palautetta ja kritiikkiä, kunhan se on annettu omalla nimellä ja perusteltu Raamatulla. Sähköpostiosoitteeni löytyy yhteystiedoista.

Tämä kirjotus on viimeksi päivitetty 23.11.2016.

Takaisin kirjoituksiin / Back to the article page / Tillbacka till artiklar sidan

Yhteystiedot





1. Mistä on kysymys?

2. Hengellisyyttä vai perinnettä?

3. Onko kaikki sellainen syntiä millä on pakanallinen alkuperä?

4. Entä miten on joulukinkun laita?

5. Voiko kristitty viettää joulua missään muodossa?

6. Lähteitä ja lukemista


1. MISTÄ ON KYSYMYS?

Monet kristityt ovat tottuneet juhlistamaan joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana, eli Sanan tulemista lihaksi, koska uskovat Jeesuksen syntyneen 25.12. Myös monet uskosta osattomat viettävät joulua, mutta he eivät anna sille minkänälaista hengellistä merkitystä, vaan heille se on lähinnä yhdessä perheen ja suvun kanssa vietettävää laatuaikaa, jolloin annetaan lahjoja ja herkutellaan. On myös ihmisiä jotka eivät vietä joulua missään muodossa, koska se ei esim. kuulu itämaiseen kulttuuriin tai koska joillekin joulu voi olla syystä tai toisesta surullista aikaa. On myös uudestisyntyneitä kristittyjä jotka kokoontuvat jouluna viettämään suvun kanssa yhteistä aikaa antaen toisilleen lahjoja ja syöden kohtuudella jouluruokia, mutta eivät anna sille arvoa Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana koska tietävät, että Jeesus ei ole syntynyt jouluna. Sitten löytyy uudestisyntyneiden joukosta niitäkin, jotka eivät hyväksy mitään jouluun liittyvää, vaan heidän mielestään kristittyjen pitäisi lakata lähettämästä joulutervehdyksiä, antamasta joululahjoja tai jopa kokoontumasta perheen ja suvun kanssa yhteen joulun aikana. Joskus olen jopa kuullut heidän vertaavan joulua viettäviä kristittyjä huorintekijöihin.

Tällä kirjoituksella on kaksi tarkoitusta. Haluan herätellä kristittyjä näkemään, että joulua ei ole Jumala säätänyt Raamatussa, vaan pahasti hakoteille eksynyt roomalaiskatolinen kirkko omissa tarkoitusperissään, ja että joulun pitäminen Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana ei ole raamatullista. Mutta samalla haluan myös hieman ojentaa niitä veljiä ja sisaria Jeesuksessa, jotka ehkä huomaamattaankin pyrkivät kasaamaan toisten harteille ylimääräisiä taakkoja sellaisilla kielloilla ja säädöksillä jollaisia Jumala ei ole kristityille tarkoittanut yhtään sen enempää kuin pakonomaisia perinteitäkään. Tiedän sohivani tällä kirjoituksellani ampiaispesää ja että se ei tule miellyttämään innokkaimpia perinteenvaalijoita sen enempää kuin kiihkeimpiä joulunvieton tuomitsijoitakaan. En halua olla mikään riidankylväjä mutta esim. joulua viettävien kristittyjen vertaaminen huorintekijöihin on siinä määrin raju väite, että koen oikeutetuksi siihen myös vastata (vai oliko esim. monien kiihkeimpienkin joulunvieton tuomitsijoiden suuresti arvostama David Wilkerson muka huorintekijä, koska Times Square Churchissa vietetään joulua ainakin jossain muodossa). En missään tapauksessa halua pilkata niiden kristittyjen henkilökohtaista vakaumusta, jotka haluavat kitkeä ympäriltään pois kaiken vähänkin joulusta muistuttavan. Minua ei haittaa jos joku haluaa omalla kohdallaan tehdä niin, mutta se onkin sitten täysin eri asia mitä alamme Jeesuksen nimessä edellyttämään muilta ja millä perustein, ja että toimimmeko johdonmukaisesti siinä mitä muille julistamme.


2. HENGELLISYYTTÄ VAI PERINNETTÄ?

Monet judaistiset tahot kannustavat kristittyjä viettämään niitä juhlia jotka Raamatussa mainitaan. Näitä juhlia oli seitsemän: messiaaninen pääsiäinen, happamattoman leivän juhla, esikoislyhteen heilutuksen päivä, helluntai, pasuunansoiton päivä, suuri sovituspäivä ja lehtimajanjuhla. He syyttävät roomalaiskatolista kirkkoa siitä että noita juhlia ei tänä päivänä kovinkaan hyvin pakanakristittyjen keskuudessa tunneta. Vaikka toki itsekin olen hyvin kriittinen roomalaiskatolista kirkkoa ja sen levittämiä harhaoppeja kohtaan, ei minulle tulisi mieleenikään alkaa syyttää sitä sellaisesta mihin se ei ole syypää. Vaikka roomalaiskatolinen kirkko onkin todella häpeällisellä tavalla pyrkinyt käännyttämään juutalaisia pois alkuperäisestä kulttuuristaan, ei kyseinen instituutio ole kuitenkaan syrjäyttänyt noita juhlia kristikunnan keskuudessa, vaan uusi liitto. Jeesuksen sovitettua kuolemallaan syntimme ja uuden liiton astuttua voimaan saivat nämä juhlat täyttymyksensä, joten niitä ei ole uuden liiton kristityille tarkoitettu (Gal. 4:10-11, Kol.2:16-17). Ja koska juutalaiset ovat esim. Suomessa ja muissa pohjoismaissa hyvin huomattava vähemmistö, eivät juutalaiset tavat ja juhlaperinteet ole saaneet täällä samalla tavalla näkyvää jalansijaa kuin esim. Israelissa. Jotkut kristityt tahot saattavat viettää joulun tilalla hanukkaa, eli temppelin vihkimisen muistohjuhlaa, joka ajoittuu suunnilleen samoihin aikoihin joulun kanssa. Tähän juhlaan kuitenkin liittävät yhtälailla raamattuun perustumattomia joulun teemoja ja myös monien hanukkajuhlan tapojen kerrottin Kylväjä-lehden numerossa 12/2007 perustuvan legendoihin, jotka ovat syntyneet vuosisatojen saatossa. Vaikka hanukkaa mainitaan Raamatussa kerran vietettäneen (Joh. 10:22), ei sekään ole kuitenkaan Jumalan säätämä vaan juutalaiseen tradition aikaansaama.

Jotkut puolestaan pyrkivät kieltämään kristityltä kaikkien mahdollisten juhlien vieton, jopa nuo edellä mainitsemani vanhan liiton juhlat. Taustalla on mahdollisesti pelko siitä että kristityt ajautuisivat lain alle tai pahimmillaan mukaan uhraustoimituksiin, joita muutamissa noista vanhan liiton juhlista vietettiin ja joka uudessa liitossa on kiellettyä kaikilta (Hep. 7:27). Tällainen huoli on toki oikeutettu, mutta loppupeleissä aivan yhtä aiheellinen kuin pelko siitä että saunoessamme alkaisimme uskoa tarinoihin saunatontuista ja -haltijoista. Kyllä uuden liiton pakanakristitylläkin on lupa kristityn vapauden nimissä osallistua kyseisiin juhliin mikäli se tapahtuu vapaaehtoisesta mielenkiinnosta. Monet etniset juutalaiskristityt juhlivat niitä säännöllisesti, eivät pakonomaisena velvotteena hekään vaan lähinnä rakkaudesta omaan kulttuuriinsa, mikä heille toki suotakoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että noita juhliakaan sen enempää kuin jouluakaan ei tulisi korostaa, sillä kuten jo äsken sanoin, niitä ei ole uuteen liittoon erikseen säädetty eikä niistä saa tehdä lakia uuden liiton kristityille.

Olen nähnyt pohdittavan kysymystä siitä onko joku asia luvallista vai ei, kahdella tavalla. Ensimmäinen koulukunta opettaa, että jos Raamattussa ei ole erillistä käskyä tehdä jotain, on sellainen silloin kiellettyä. Toinen koulukunta taas opettaa, että sellaisia asioita joita Raamatussa ei erikseen käsketä tehdä mutta jotka eivät ole Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan, voi kristitty tehdä kunhan se ei erota häntä Jumalasta (1. Kor. 6:12). Mitä näistä asioista tulisi ajatella?

Mielestäni ensimmäisen koulukunnan tulkinta pätee ainoastaan uuden liiton käytännön seurakuntaelämään annettuihin ohjeisiin. Olen kirjottanut raamatullisesta seurakuntajärjestelmästä kirjoituksen Ekkleesia ja kristittyjen yhteys. Koska Raamatussa ei ole säädetty uuden liiton Jumalan seurakunnalle organisaatiomaisia kirkkokuntia eikä toistuvia vuotuisia juhlia (lukuunottamatta viikottaista lepopäivää eli sapattia), ei sellaisia pitäisi ihmisten kehitellä. Steve Atkersonia lainaten: Kysymys ei ole niinkään siitä, miksi meidän pitäisi tehdä asiat samalla tavalla kuin apostolit, vaan siitä, miksi haluaisimme tehdä mitään eri tavalla.

Mutta vaikka Jeesus lähtiessään käskeenkin meitä opettamaan kristittyjä pitämään kaiken mitä Hän on käskenyt heidän pitää, ei se tarkoita että Kristityn elämässä ei saisi olla mitään sellaista mitä Raamattussa ei erikseen mainita. Raamattu ei ole sellainen sääntökirja mistä tulee etsiä ohjeita sellaisiin käytännönasioihin kuten esim. minkä väriseksi kristityn tulee maalata talonsa tai mikä on raamatullinen kananmunanhinta. Raamatun tarkoitus ei myöskään ole ajaa ihmisiä lain alle kieltämällä heitä tekemästä kaikkea sellaista mitä siellä ei erikseen käsketä tehdä. Jos haluamme olla sellaiselle argumentoinnille johdonmukaisia, tulisi meidän kieltää kristityiltä esim. saunominenkin, koska Raamatussa ei käsketä missään lämmittää peseytymisen yhteydessä saunaa.

Vaikka muuten itse kallistunkin toisen koulukunnan suuntaan, ei asia kuitenkaan ole täysin noin yksinkertainen. Valitettavan usein monet kristityt menevät vapauden nimissä liian pitkälle, minkä myötä vapaus ei enää olekaan vapautta. Esim. se, että Raamatussa ei suoraan kielletä rukoilemasta Neitsyt Mariaa, ei tee minkäänlaista oikeutta roomalaiskatoliselle opille, koska Raamatussa kerrotaan kautta linjojen että meillä on Jeesukssa suora yhteys Jumalaan ilman mitään välikäsiä, joten se tekee Marian palvonnasta epäjumalanpalvontaa jonka Raamattu kieltää (1. Kor. 6:9). Niinpä voi sanoa, että Raamattu kieltää rukoilemasta Neitsyt Mariaa ja ylipäätään ketään muutakaan kuin Jumalaa itseään. Tai koska Raamattu puhuu humaltumista kieltävissä raamatunkohdissa viinistä (Ef. 5:18), niin siksi esim. viskistä tai oluesta olisi luvallista juopua. Mutta toisaalla Raamatussa sanotaan, että juomarit eivät peri Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9), joten kaikenlainen humaltuminen on silloin tulkittavissa synniksi, oli kysymys sitten viinistä tai jostain muusta alkoholipitoisesta juomasta. Niinpä voi siis sanoa, että Raamattu kieltää juopumisen myös viskistä ja oluesta. Emmehän me myökään Jeesuksen nimessä pissaa kaduille siksi, että Raamattu ei suoraan kiellä pissaamasta kaduille ja julkisille paikoille. Raamatussa käsketään kunnioittaa esivaltaa (Room. 13:1) joka taas kieltää kadulle ja muille julkisille paikoille pissaamisen. Niinpä voi siis sanoa, että Raamattukin kieltää julkisille paikoille pissaamisen.

Jos joku ehdottaisi, että kristityt alkaisivat esim. viettää ramadania (islamilaisten vuotuinen paastoamisen juhla) niin että kristityt paastoaisivat silloin Jeesuksen kunniaksi, niin uskoisin että tällainen ehdotus ei saisi hirveästi kannatusta edes niiltä jotka kaikista hanakammin juhlivat joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana. Mutta juuri tällä tavalla joulun juhliminen Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana on saanut alkunsa. Kun Rooman keisari halusi tehdä kristinuskosta Rooman valtakunnan virallisen valtauskonnon ja johon hän halusi kaikkien kääntyvän, teki hän alkoi mielistellä epäjumalanpalvojia sen sijaan että olisi saarnauttanut heille parannuksen evankeliumia. Näin syntyi roomalaiskatolinen kirkko joka heti aluksi antoi pakanallisille juhlapäiville uuden merkityksen. Joulun aikaan 25.12. vietettiin auringonjumalan juhlaa, eli Saturnaliaa, mistä sitten tehtiin Jeesuksen syntymäpäiväjuhla. Näistä pakanallisista juhlista ja tavoista juontavat juurensa myös esim. lahjojen antaminen ja kinkun syöminen jouluna.

Miikka Niiranen esittää kirjoituksessaan Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla, että Jeesuksen syntymäpäivää olisivat kristityt alkaneet viettää 250-300 jKr jo ajalla ennen Konstantinusta. Tämä ei kuitenkaan muuta asiaa miksikään, sillä Niirasen kirjoituksen suurin ongelma on se, että siinä ei siteerata Raamattua missään kohtaa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, on Raamatussa annettu riittävät ohjeet uuden liiton käytännön seurakuntaelämästä, eikä siihen pidä lisätä mitään, vaikka idean isät olisivatkin olleet uudestisyntyneitä kristittyjä eivätkä pakanoita.

Mielestäni joulua ei missään tapauksessa tulisi pitää Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana, sillä sellaisessa on loppupeleissä kysymys valheesta. Raamatussa käsketään pysymään valheesta erossa (Ef. 4:25), ja niinpä voi hyvin sanoa, että Raamattu kieltää joulun pitämisen Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana. Koska Jeesuksen syntymä on ollut mitä todennäköisemmin lehtimajanjuhlan aikaan syksyllä, ei ole soveliasta opettaa asioista toisin. Päivämäärä, jolloin Sana aikoinaan tuli lihaksi, eli Jeesus syntyi ihmisruumiseen, ei ole ollut 25.12. Tarkkaa päivämäärää meidän on mahdotonta sanoa mutta kun historiallisia tutkimuksia on verrattu siihen mitä Raamattu ilmoittaa, on todennäköisintä että se on tapahtunut lehtimajanjuhlan aikaan syys-lokakuussa.

On kristittyjä, jotka myöntävät että Jeesus ei ole syntynyt jouluna mutta jotka kuitenkin juhlivat Jeesuksen syntymäpäivää silloin, koska se nyt sattuu olemaan osa pitkää perinnettä. Mutta eivät kai sellaiset perinteet, jotka eivät perustu totuuteen, saa olla samalla viivalla Raamatun sanan kanssa? Koska Jeesuksen kohdalla on kuitenkin selvää näyttöä siitä että hän on syntynyt syksymmällä lehtimajanjuhlan aikaan eikä jouluna, niin miksi me tietoisesti viettäisimme Hänen syntymäpäiväjuhlaansa vääränä ajankohtana? Itse en ainakaan pitäisi siitä, jos perheeni ja ystäväni juhlisivat syntymäpäivääni syksyllä, kun se oikeasti on keväällä. Kokonaan toinen juttu on tietysti se, jos joku ei elämäntilanteestaan johtuen voi jonain satunnaisena vuonna järjestää syntymäpäiväjuhliaan oikean päivän seutuvilla, vaan kuukautta paria myöhemmin. Tai se jos esim. lähekkäin syntyneet aviopuolisot haluavat pitää yhteiset juhlat muutaman kuukauden heitosta huolimatta. Tällaiset ns. poikkeustilanteet eivät kuitenkaan ole mikään tekosyy juhlia kenenkään syntymäpäivää vuodesta toiseen tietoisesti vääränä ajankohtana.

Toisaalta 25.12. ei ole kuitenkaan ainoa päivä, jolloin joulua on vietetty ja Jeesuksen on ajateltu syntyneen. Tällaisia päiviä oli ajanlaskumme alussa 20.5, 28.3, 2.4, ja 18.11. Venäjän ortodoksikirkko juhlii Jeesuksen syntymää vuoden alussa 7.1. Sillekään ei ole lainkaan varmoja takeita, että Jeesus olisi pääsiäisenä ristiinnaulittu perjantaina, ja loka-marraskuun taitteessa vietettävä "pyhäinpäivä" juontaa juurensa kekri-nimisestä spiritistisestä juhlasta. On myös huolestuttavaa, että jotkut kristityt laulavat joulun aikaan sellaisia joululauluja kuin Sydämeeni Jouluun Teen ja Joulumaa, joiden sanoma tarkemmin tutkittuna edustaan itämaisia filosofioita puhtaimmillaan. Tässä on kysymys vakavasta asiasta josta pitää tehdä parannus! En myöskään soisi Joulupukilla olevan kristittyyn kotiin aattoiltana mitään asiaa, sillä vaikka hän periaatteessa onkin vain satuhahmo siinä missä Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo tai Lumikki, on hänestä tehty hyvin aidolta vaikuttava myytti ja siksi onkin vaarallista alkaa uskotella lapsille että hän todella olisi olemassa.

Tietysti meillä on lupa iloita ja muistella Jeesuksen syntymää eli sanan tulemisesta lihaksi joka päivä, myös joulun aikaan, kunhan muistamme että Jeesus ei ole ole syntynyt silloin emmekä juhli sitä Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana. En myöskään koe, että voisin Raamatun perusteella varsinaisesti kieltää ketään juhlimasta Jeesuksen syntymäpäivää lehtimajanjuhlan yhteydessä (silloinhan Jeesus on mitä todennäköisimmin syntynyt). Mielestäni on kuitenkin arveluttavaa pyhittää vain joku tietty aika vuodesta Jeesuksen syntymän muistelemiseen, koska Hän haluaa olla päivänsankarimme joka päivä eikä vain syntymäpäivänään. Tämän takia Raamatussa onkin varmasti jätetty tarkoituksella kertomatta Jeesuksen oikea syntymäpäivä.

Nyt tiedämme mistä joulu, pyhäinpäivä sekä roomalaiskatolinen pääsiäinen ovat alunperin lähtöisin. Mutta tiedämmekö sen mistä monet muut asiat joulun rinnalla ovat myös lähtöisin? Kun lähdemme tutkimaan historiaa saamme huomata, että monilla jouluakin paljon jokapäiväisemmillä asioilla on huomattavasti paljon pakanallisempi alkuperä vieläkin kauempana historiassa:

  • Saunominen löylynheittoineen on syntynyt ikivanhojen pakanallisten kulttuurien myötä ollen täysin sidoksissa muinaisten pakanauskontojen harjoittamiseen kylpemisen ollessa vasta toissijainen tarkoitus. Toisin kuin yleisesti luullaan, sauna ei alunperin ole suomalainen keksintö, vaan ilmiönä saunojen esikuvat eli ns. hikimajat ovat uskomuksineen ja epäjumalineen olleet Pohjoismaiden lisäksi tuttuja niin Amerikan kuin Aasiankin alkuasukkaiden keskuudessa. Me myöhemmän ajan ihmiset olemme antaneet saunalle merkityksen pelkkänä kylpemisen ja virkistymisen välineenä, mutta alunperin saunan ensisijaisena käyttötarkoituksena olivat pakanalliset rituaalit joihin liittyvät peseytymiset olivat vain yksi osa isompaa kokonaisuutta. Pohjois-Amerikan intiaanit uskoivat kuumissa kivissä asuvaan saunan henkeen Manitouhun, joka löylyä heitettäessä tuli kivistä ulos ja hikoillessa meni huokosista sisään. Kun taas varhaisen shintolaisen opin mukaan saunomisen avulla ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa. Myös täällä Suomessa saunakulttuuri on lähtenyt liikkeelle pakanallisista uskomuksista ja rituaaleista, joiden harjoittamispaikka sauna on alusta alkaen ollut. Suomalainen sanonta "saunassa pitää olla kuin kirkossa" juontaa juurensa vanhoihin uskomuksiin saunan haltijoista, kuten saunojien asumaympäristöä suojelevaan Auteretar-jumalattaresta, jotka rankaisevat saunassa huonosti käyttäytyviä, tai tulen väestä joka karkoittavat erilaisia sairauksia ja vihoja.

  • Antiikin ajan taide on lähtöisin kulttuurista, jolle on antanut suurimman sysäyksen kreikkalaiset ja/tai roomalaiset epäjumalat ja niiden palvonta. Toisin kuin saunan "muuttuminen" epäjumalanpalveluksesta kylpemisen muodoksi tapahtui jo useita satoja vuosia sitten suhdetta pakanauskontoihin, niin tämän taidesuuntauksen suhde nykyään taiteelliseksi filosofiaksi miellettyyn, viattomalta näyttävään kreikkalaiseen mytologiaan on edelleen ihmisten ajatuksissa. Harva uskosta osaton kuitenkaan tietää, että kreikkalaisessa mytologiassa on kysymys kristinuskon näkökulmasta katsottuna vakavasta harhaopista, joka myös apostolisena aikana miellettiin omaksi uskonnokseen josta Paavali kirjeissään varottelee (1. Kor. 10:7), ja jossa on kysymys siitä samasta Saatanan palvonnasta mikä nykyään esiintyy saatananpalvonnanan muodossa, tosin paljon viattomamman näköisessä muodossa.

  • Ystävänpäivän juuret ovat muinaisen Rooman Lupercalia-juhlassa, jolla juhlittiin roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta Junoa, sekä luonnon jumalaa Pania. Lisäksi silloin on muisteltu muinoin elänyttä piispa Valentinia (ystävänpäivä on englanniksi Valentine's Day), joka vihki nuoria sotamiehiä avioliittoon salaa, sillä tuohon aikaan miesten maine sotilaana oli parempi naimattomana, eivätkä nuoret sotilaat halunneet menettää hyvää mainettaan. Tästä syystä keisari tuomitsi hänet lopulta kuolemaan ja hänestä tuli rakastavaisten nimikkopyhimys. rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija sekä onnellisen avioliiton takaaja.

  • Syntymäpäivä on saanut nykyisenlaisen asemansa Persiassa 200 eKr vallinneen Mithran-kulttin myötä, mikä näkyykin siinä että maailman silmissä horskoopit ja syntymäpäivä kulkevat nykyään käsi kädessä. Raamattu tosin antaa syntymäpäivän juhlimisesta kaksi esimerkkiä: faaraon (1. Moos. 40:20) ja Herodeksen (Matt. 14:6, Mark. 6:21). Tosin kummassakaan tapauksessa juhlia ei vietetty mitenkään Jumalaa kunnioitettavissa merkeissä, eikä missään myöskään anneta kristityille käskyä juhlia omaa syntymäpäivää. Olen kuullut että onnittelujen esittämiseen, lahjojen antamiseen ja juhlan viettoon liittyvät tavat sytytettyine kynttilöineen olisi tarkoitettu entisaikoina suojelemaan syntymäpäivien viettäjiä demoneilta ja varmistamaan hänen turvallisuutensa tulevan vuoden ajaksi.

  • Nykyiset viikonpäivien nimet juontavat monilta osin juurensa pakanajumalita. Raamatussa ei mainita sellaisia viikonpäiviä kuin sunnuntai (auringon jumalan päivä), maanantai (kuun jumalan päivä), tiistai (Tyr-jumalan päivä), keskiviikko (Odin-jumalan päivä), torstai (Tor-jumalan päivä), perjantai (Frigg-jumalattaren päivä), lauantai (Saturnus-jumalan päivä). Se tuntee vain ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännen päivän.

  • Torstain mieltäminen hernekeittopäiväksi juontaa juurensa roomalaiskatolisuudesta. Tiede-lehdessä 1/2008 julkaistun kirjoituksen mukaan perjantai oli aikoinaan roomalaiskatolisten paastopäivä, minkä vuoksi torstaina haluttiin tarjota tukevaa ja ravitsevaa ruokaa. Tästä syystä armeijassa ja monissa kouluissakin on ruokana hernekeittoa usein juuri torstaisin.

    Paitsi että Raamatussa ei käsketä viettää joulua, ei siellä käsketä myöskään lämmittää peseytymisen yhteydessä saunaa, juhlia omaa tai kenenkään muunkaan syntymäpäivää. Monet noista edellä luettelemistani asioista tulevat monille täysin yllätyksenä. Juuri noista syistä esim. jehovantodistajat eivät vietä joulua, syntymäpäivää, ystävänpäivää tai isien- ja äitienpäivää. Miten on, voivatko kristitytkään enää saunoa tai juhlia syntymäpäivää hyvällä omallatunnolla ilman että syyllistyisivät noituuteen tai epäjumalanpalvontaan?


    3. ONKO KAIKKI SELLAINEN SYNTIÄ MILLÄ ON PAKANALLINEN ALKUPERÄ?

    Huolimatta kriittisestä suhtautumisestani Jeesuksen syntymäpäiväjuhlaa kohtaan en kuitenkaan edusta sitä koulukuntaa, jonka mielestä joulu olisi ainoa aika vuodesta jolloin kristityt eivät saisi lähettää ystävilleen tervehdyksiä tai kokoontua suvun ja perheen kanssa yhteen rentoutumaan, syömään kohtuudella jouluruokia ja antamaan toisilleen lahjoja. Näinhän esim. jehovantodistajat opettavat ja jotkut uudestisyntyneet kristitytkin pyrkivät kieltämään kaiken edellämainitun joulun aikaan perustellen asiaa sillä että mainitsemillani perinteillä on pakanalliset juuret, tai että jouluvalmistelut muka stressaisivat automaattisesti kaikkia koska se sattuu stressaamaan heitä itseään. Mutta vaikka uskonkin, että monet heistä pyrkivät etsimään vilpittömästi Jumalan tahtoa, ei tuollainen laki ole kuitenkaan lähtöisin Raamatusta vaan yliherkästä omastatunnosta.

    Kuten nykyäänkin, myös seurakunnan alkuaikoina kristityt painiskelivat tällaisten kysymysten kanssa. Tuohon aikaan liha oli kalliimpaa ja harvinaisempaa herkkua mitä nykyään ja suurin osa Korinton ja Rooman kaupoissa myytävänä olleista lihoista oli pakanauskontojen uhriaterioilta ylijäänyttä epäjumalille uhrattua lihaa. Tämä oli myös kristittyjen tiedossa ja se aiheutti heidän keskuudessaan isoja kysymyksiä. Niinpä omaltatunnoltaan heikommat eivät uskaltaneet lihaa ostaa eivätkä syödä vaan tyytyivät kasvisruokiin. Raamatussa tosiaan kehoitetaan karttamaan kaikkea epäjumalille uhrattua (Ap.t. 15:29, Ap.t. 21:25) mikä tuohon aikaan oli lähinnä uhriaterioilla nauttittavaa liharuokaa tai jokin noituuteen ja epäjumalanpalvontaan vihitty esine. Pakanauskontojen uhriateriat ovat kristittyjen ehtoolliseen verrattavissa oleva "riitti" (lainausmerkit siksi että ehtoollinen on kristityille paljon enemmän kuin vain riitti, tai ainakin sen pitäisi olla). Kuten uskosta osattomilla ei ole asiaa kristittyjen "uhriaterialle" (1. Kor. 11:27-29), ei kristitytkään periaatteen vuoksi saa osallistua vieraiden uskontojen "ehtoolliselle".

    Temppelien ulkopuolella tilanne kuitenkin muuttui. Vaikka lihan syöminen ei tuohonkaan aikaan ollut elämisen kannalta välttämätöntä (ainakaan Raamatussa ei missään sanota että olisi ollut), antoi Paavali Jeesuksen nimessä kristityille luvan syödä hyvällä omallatunnolla kyselemättä ruoan alkuperästä mitään. Koska epäjumalille uhratut lihat eivät oikeasti olleet saastuneita, saattoi niitä syödä kaupasta ostettuina (1. Kor. 10:25) tai vaikka kylävierailulla epäjumalanpalvojien kotona (1. Kor. 10:27), mikäli myyjä tai isäntäväki ei erikseen maininnut ruoan olevan epäjumalille uhrattua. Vaikka kielto osallistua pakanauskontojen ehtoolliselle olikin edelleen voimassa (Ap.t. 15:29, Ap.t. 21:25), Paavali toteaa kuitenkin roomalaiskirjeessä, että mikään ei ole epäpyhää itsessään, vaan ainoastaan sellaiselle joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää (Room. 14:14). Sen sijaan, jos ruokia myyvä tai tarjoava henkilö kertoi niiden olevan epäjumalille uhrattua, tuli niistä silloin kieltäytyä.

    Room. 14 ja 1. Kor. 8 ja 10 eivät missään tapauksessa kumoa näitä aiempia käskyjä epäjumalille uhrattujen lihojen suhteen eivätkä ole niiden kanssa ristiriidassa, vaan päinvastoin nämä kohdat täydentävät toinen toisiaan. Kaikki raamatunkohdat tulee tulkita toistensa valossa ja näinollen Apostolien Tekojen kielto puhuu uhriaterioille osallistumisesta tai noituuteen käytettyjen taikakalujen yms. epäjumalapatsaiden varastoimisesta mikäli tiedämme kyseisiä tavaroita käytettäneen juuri siihen tarkoitukseen (Ap.t. 19:19). Niin Roomalaiskirjeen kuin korinttolaiskirjeenkin kohdat puolestaan puhuvat luvallisesta syömisestä silloin kun niitä torilla myyvä tai kotonaan tarjoava henkilö ei erikseen sano lihojen olevan epäjumalille uhrattuja. Jos niiden erikseen ilmoitettiin olevan epäjumalille uhrattuja, tuli niiden syömisestä jälleen kieltäytyä, mutta tällä kertaa aivan eri syystä. Ei siksi että ne olisivat uudestaan muuttuneet Jumalan silmissä sen saastaisimmiksi kuten jotkut virheellisesti ajattelevat (1. Kor. 10:29), vaan koska niiden syöminen olisi Roomassa tai Korintossa (tai missä tahansa muuallakin) voinut olla omaltatunnoltaan heikommille joko loukkaukseksi tai yllykkeeksi alkaa taas palvoa epäjumalia. Jumala ei halua että mikään jäisi kristityillä sattuman varaan, vaan että tällaisissa tilanteissa edettäisiin aina heikompien ehdoilla.

    Koska itsekin korostan sitä, että raamatunkohdat pitää aina liittää oikeaan asiayhteyteensä, niin toteankin heti että niin Ap.t. 15:29 ja Ap.t. 21:25 kuin Room. 14 ja 1. Kor. 8 ja 10 puhuvat epäjumalille konkreettisesti uhratuista esineistä, ei päivämääristä tai vuodenajoista. Vaikka tiedämmekin, että esim. monilla joulutavoilla, saunomisella ja syntymäpäivän juhlimisella on pakanallinen tausta, ei mitään päiviä, kuukausia tai vuosia sen enempää kuin saunan kaltaisia uskonnollisista ideologioista sinänsä riippumattomia kylpemis- ja rentoutumismuotojakaan voi noin vain vihkiä tai uhrata ruokien tai esineiden tavoin kenellekään, tai rekisteröidä kenenkään nimiin vaikka pakanat olisivatkin joskus yrittäneet tehdä niin. Pointtini on siinä, että Paavali tiesi taatusti erilaisten lupien ja kieltojen koskevan kaikkia asioita eivätkä vain niitä mitkä häntä itseään sattuivat miellyttämään tai ärsyttämään. Sitäpaitsi pakanallisia juhlia (jotkut enemmän ja jotkut vähemmän tunnettuja) on aikoinaan ollut niin paljon, että nykyisestä kalenterista ei löydy yhtäkään päivää mikä olisi pyhitetty jollekin epäjumalle. Eli vaikka tietäisimmekin mikä Jeesuksen tarkka syntymäpäivä syys-lokakuun aikana on, niin varmaa on että sekin päivä on pyhitetty pakanoiden toimesta jollekin muinaiselle epäjumalalle. Jos asialla olisi jonkinlaista merkitystä, emme siinä tapauksessa voisi juhlia edes kenenkään syntymäpäivää, hääpäivää tai valmistujaisia saati sitten niitä juutalaisia juhlia joita kristittyjen tulisi monien judaistien mielestä viettää uudessakin liitossa. Mutta kuten jo aikaisemminkin sanoin, Raamatussa ei ole kerrottu Jeesuksen tarkkaa syntymäpäivää, jotta Hän voisi olla päivänsankarimme joka päivä eikä vain tiettynä aikana vuodessa.

    Olen nähnyt perusteltavan kieltoa jouluruoille, lahjojen antamiselle tai yhteiselle ajalle perheen ja sukulaisten kanssa jouluisin myös sillä, että kuningas Sidkian alamaisista muodostunut papisto koko muuta kansaa myöten harjoitti uskottomuutta jäljittelemällä pakanoiden kaikkia kauhistuksia ja saastuttivat sillä Herran temppelin (2. Aik. 36:14). Sitä ei Raamatussa sanota mistä tuossa pakanoiden kauhistuksien jäljittelyssä oli käytännössä kysymys, mutta lukiessamme Raamattua yhtenä kokonaisuutena ymmärrämme sen olleen tietoista sydämessä tapahtuvaa epäjumalanpalvontaa eikä esim. syntymäpäivien juhlimista, saunomista, torstain pitämistä hernekeittopäivänä tai mitään muutakaan pakanuudesta juurensa juontavaa sinänsä viatonta asiaa mistä voi antaa kiitoksen Jumalalle ilman että palvoisi epäjumalia. Siihen tuo esimerkki sopii kyllä hyvin, että pidetään joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana samalla kun tiedostetaan että Jeesus ei ole syntynyt silloin, mutta jos sillä tarkoitettaisiin pelkästään mainitsemieni sinänsä viattominen jouluun liittyvien tapojen harjoittamista tai muita mainitsemiani esimerkkejä, niin silloin Paavali olisi käskenyt omaltatunnoltaan vahvimpiakin kristittyjä tarkistamaan mistä ruoka oli peräisin, sensijaan että olisi antanut heille luvan syödä vapaasti kaikkea kysymättä ruoan alkuperästä, tai varsinakaan kehoittanut välttämään lihoja niiden alkuperän paljastumisen jälkeen ainoastaan toisten omantuntojen tähden, ei oman.

    Ja mitä Saturnalia-juhlaan vielä tulee, niin sen synnystä kuulee monenlaista juttua, joista läheskään kaikki eivät ole historiallisesti pitäviä. Näistä legendoista ehkä tunnetuin on Raamatussakin mainitun tyrannikuningas Nimrodin (1. Moos 10:8-9, 1. Aik. 1:10) äidiksi kuvailtu Semiramus, josta Raamatussa ei mainita mutta jonka kanssa Nimrodin kerrotaan menneen naimisiin ja saaneen Tammus-nimisen pojan. Juuri Tammuksen, jonka uskottiin olevan uudelleen syntynyt Nimrod joka puolestaan rinnastettiin pakanuskonnoissa epäjumalana palvottuun aurinkoon, uskottiin syntyneen juuri joulukuussa. Tämä teoria perustuu kuitenkin kreikkalaiseen kirjallisuuteen joille aiheeseen perehtyneet tiedemiehet (olkoonkin että he eivät välttämättä ole uudestisyntyneitä) eivät ole antaneet tieteellistä historiallista arvoa. Tällaisten legendojen (varsinkin kun jotkut aiemmin mainitsemiani sinänsä viattomia joulutapoja vastaan kiivailevat kristityt tuntuvat itsekin myöntävän että kysymys on legendoista) käyttäminen perusteluina asioihin missä pyritään tuomaan esiin totuutta on aivan yhtä ristiriitaista kuin se että vietetään joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana tietoisina siitä että Jeesus ei ole syntynyt silloin.

    Sama koskee myös sellaista argumentointia, jossa käytetään pakanallista alkuperää perusteluna mainitsemiani joulutapoja vastaan mutta ei sitten välitetäkään siitä enää sitten kun se löytyy joistain kenties itselle tärkeistä asioista (esim. syntymäpäivän juhliminen ja monille meille suomalaisille niin rakas sauna) jotka eivät ole elämälle millään tavoin välttämättömiä. Kaikella ystävyydellä: tällaisessa argumentoinnissa ei ole kysymys rehellisten pelisääntöjen mukaisesta keskustelusta, vaan vilpillisyydestä johon Raamatun kanta on yksiselitteinen ja selkeä (Ps. 101:7, 1. Piet. 2:1). Saman perustelun tulee päteä joko kaikkeen tai sitten ei mihinkään. Tietysti on mahdollista, että jotkut eivät esim. tiedä saunan tai syntymäpäivän juhlimisen historiasta kyseisiä asioita tai ovat vilpittömästi erehtyneet luulemaan että sellaiset asiat, joita ei ole roomalaiskatolisen kirkon toimesta yritetty millään tavoin kristillistää, eivät olisi "Babylonin hedelmää" eikä niihin siksi tarvitsisi ottaa samanlaista linjaa. Uskon että monien aiemmin mainitsemiani sinänsä viattomia joulutapoja vastaan kiivailevien kristittyjen kohdalla kysymys onkin juuri tällaisesta. Raamattu ei kuitenkaan opeta Babylonin rajoittuvan vain roomalaiskatoliseen kirkkoon tai mihinkään muuhunkaan vastaavanlaiseen instituutioon, vaan se edustaa kaikkea muutakin aidosta uskosta luopunutta uskonnollisuutta. Myös niitä jo ennen roomalaiskatolista kirkkoa olemassa olleita uskontoja joista esim. saunominen on saanut alkunsa, ja niitä antiikin ajan uskontoja joille roomalaiset ja korinttolaiset epäjumalanpalvojat uhrasivat lihansa.

    Ihmisen omatunto voi olla sidottu eri tavalla eri asioihin siitäkin huolimatta että niillä on samanlainen alkuperä. Siksi meidän on kunnioitettava heikompia (Room. 14:21) ja olla esim. lähettämättä joulutervehdyksiä sellaisille joiden tiedämme asiasta loukkaantuvan. Mutta omantunnon heikkouden myöntäminen on kuitenkin yksi tärkeä osa vanhan aatamin kuolettamista (Room. 14:3) ja valitettavasti olenkin huomannut, että joillain (ei kaikilla) aiemmin mainitsemiani sinänsä viattomia joulutapoja vastaan kiivailevilla kristityllä sisäinen ylpeys estää myöntämästä ja/tai hyväksymästä omantunnon heikkoutta, minkä vuoksi he sitten pyrkivät esiintymään omaltatunnoltaan vahvoina vaikka eivät sitä todellisuudessa ole, ja saattavat siten pitää omaltatunnoltaan vahvoja kristittyjä synnissä elävinä luopioina. Tietysti meidän on otettava tällaistenkin veljien ja sisarien omantunnonheikkous huomioon, mutta ylpeydestä heitä on kehoitettava tekemään parannus. He voivat kyllä tutkia historiaa aiemmin mainitsemieni sinänsä viattomien joulutapojen pakanallisten juurien löytämiseksi niin pitkälle kuin vain intoa riittää, mutta siitä ei ole loppupeleissä kuitenkaan hyötyä. Raamatussa kun ei missään sanota että esim. maustettu kinkku tai lahjojen antaminen muuttuisivat tiettynä aikana vuodesta itsessään epäpyhäksi, vaikka ne juontaisivatkin juurensa jostain pakanallisista perinteistä juuri siihen aikaan vuodesta. Esim. antiikin ajan taide tunnettiin alkuseurakunnan aikana hyvin, mutta missään päin Raamattua ei kuitenkaan tuomita kyseisiä taidetyylejä ja niiden mukaisten taideteosten tekemistä itsessään synniksi, pelkästään niiden taustalla vaikuttavaan kulttuuriin kuulunut epäjumalanpalvonta. Älkäämme siis lisäilkö Raamattuun sellaista mitä siellä ei ole ja opettako, että 24.-26.12 tapahtuva rentoutuminen sukulaisten kanssa, lahjojen antaminen tai jouluruokien kohtuullinen syöminen olisi sama asia kuin viettäisi Saturnaliaa tai palvoisi auringonjumalaa. Tällainen väite on aivan yhtä pätevä kuin se että esim. saunominen olisi muinaisten pakanjumalien palvontaa, tai että hernekeiton syöminen torstaisin osallisuutta roomalaiskatolisen kirkon ekumeniaan, tai että viidennen päivän kutsuminen alkuperäisen nimensä (viides päivä) sijasta torstaiksi olisi Tor-epäjumalan palvontaa.

    Mutta jotta kukaan ei ajattelisi, että suhtautuisin omaltatunnoltaan heikkoihin kristittyihin ylimielisesti sinänsä, päätän tämän luvun toteamalla, että omatunto on hieno asia eikä syyllisyys ole mitenkään epäkypsää ja halveksittavaa. Sitäpaitsi kaikki me erehdymme jossain, kukaan ei ole 100 % oikeaoppinen. Jarmo Sormunen sanoo kirjassaan Aikuiseen Uskoon hienosti, että omatunto on kuin ruumiin puolustuskeinona toimiva kuume, joka ilmaisee ruumiissa käytävän taistelua bakteereja ja viiruksia vastaan, mutta joka ei suojelumekanismina toimi aina kuten pitäisi: ihmisellä saattaa olla jatkuva tulehdus mutta kuume ei tapakaan vieraita bakteereja, tai joskus pitkäaikaiseen ja jatkuvaan kuumeeseen ei löydetä selviä syitä. Kristityn omaatuntoa ohjaa Jumalan laki mutta sitä hallitsee Kristuksen armo. Vaikka en usko Jumalan haluavan, että kukaan kristitty jäisi loppuiäkseen omaltatunnoltaan heikoksi, on meidän huomioitava se että kaikki me kasvamme erilaista vauhtia. Toisilla kasvuprosessi on pidempi, toisilla lyhyempi, toisilla se on ikuinen. Jumala rakastaa jokaista omaltatunnoltaan heikompaakin kristittyä käyttäen heitä hyvinkin voimakkaasti valtakuntansa työssä.


    4. ENTÄ MITEN ON JOULUKINKUN LAITA?

    Katson hyväksi sanoa myös muutaman sanan sianlihan syömisestä, sillä kinkku on kuitenkin oleellinen osa perinteistä suomalaista joulupöytää. Vanhan liiton aikana sianliha syöminen oli kiellettyä, sillä vanhassa liitossa eläimet jaettiin kahteen eri kastiin, puhtaisiin ja saastaisiin, joista sika kuului jälkimmäiseen. Uudessa liitossa nämä säädökset eivät enää ole voimassa. Tämä on kuitenkin asia jota monien judaistien on vaikea myöntää. Judaismi on harhaoppi, jota esiintyi jo alkuseurakunnan aikana mutta joka roomalaiskatolisen kirkon nousun myötä alkoi saada enemmän ja enemmän kannatusta, koska jotkut kuvittelivat sen olevan ratkaisu roomalaiskatolisuuden ehkäisemiseksi. Judaismi on käsitteenä laaja ja sitä löytyy monenlaista, mutta tyypillinen judaisti on yleensä pakanakristitty jolla on tarve olla kuin etninen juutalainen. Tähän saattaa liittyyä sellaista, että ei tunnusteta uutta liittoa koskaan alkaneeksi, vaan että Jeesus olisi vain uudistanut vanhan liiton joka olisi edelleen voimassa. Tai vaikka tunnustettaisiinkin vanhan liiton loppuneen ja uuden alkaneen, ei kuitenkaan osata täysin nähdä näiden kahden liiton välistä eroa. Usein vanhan liiton juhlien ja ruokasäädösten kuvitellaan olevan edelleen voimassa ja Jeesuksen alkuperäisen nimen Jeshuan käyttö on saatettu asettaa jopa uskon ja epäuskon rajaksi (nimen Jeshua käytössä ei sinänsä ole mitään pahaa, mikäli siitä ei tehdä lakia). Lisäksi monille judaisteille on tyypillistä lähes pakkomielteen omainen suhtautuminen Tooraan. 613 käskyä sisältävästä Toorasta on uudessa liitossa voimassa ainoastaan 10 käskyä. Joitain Toorasta löytyviä muitakin käskyjä on kyllä annettu noudettavaksi uuteen liittoonkin (esim. verensyöntiä, haureutta ja uhriaterioita koskevat kiellot), mutta niitä ei tule pitää enää Tooran antamina käskyinä (vaikka ne sieltäkin löytyvät), vaan uuteen liittoon kuuluvian erillisinä käskyinä. Judaistin tunnistaa helposti siitä, että heidän on usein vaikea hyväksyä juuri tätä asiaa. Vaikka messiaaniset judaistit tunnustavatkin Jeesuksen olevan vapahtaja ja syntien sovittaja, on siinä kysymys epäjumalanpalvonnasta ja uskonnosta jolla ei ole raamatullisen kristinuskon kanssa mitään tekemistä.

    Juutalaisuudessa ja juutalaisessa kulttuurissa ei tietenkään ole mitään pahaa sinänsä. Päinvastoin, kysymyksessä on Jumalalle hyvin rakas kansa jonka puolesta meidän tulee rukoilla. Kuten jo aiemmin totestin, monet etniset juutalaiskristityt noudattavat joitain juutalaisia tapoja vapaaehtoisesti ihan vain rakkaudesta omaan kulttuuriinsa, mikä heille tietysti suotakoon. Mutta silloin kun näistä asioista tehdään laki, ollaan eksytty ja pahasti. Judaistit pyrkivät mitätöimään ruokasäädösten kumoutumisen ja opettamaan, että sianlihan syöminen olisi kiellettyä myös uudessa liitossa. He yrittävät mm. vedota siihen, että Jeesuksen teko ajaa riivaajahenget sikalaumaan (Matt. 8:30-32, Mark. 5:11-13, Luuk. 8:32-33) kuvastaisi hänen suhtautumistaan sikoihin ja sianlihan syömiseen uudessa liitossa. Koska judaistit ovat jo valmiiksi päättäneet Tooran olevan yhä 100 % voimassa, sanoi Uusi Testamentti mitä tahansa, on heidän tulkittava nuo kohdat noin. Mutta kun tutkimme asiaa hieman huolellisemmin, huomaamme että kaikkien kolmen evankeliumin todistavan että sikoihin siirtyminen ei tapahtunut Jeesuksen aloitteesta, vaan se oli riivaajahenkien oma toivomus johon Jeesus kaikessa armeliaisuudessaan suostui. Sitäpaitsi tuossa vaiheessa uusi liitto ei ollut vielä alkanut, vaan vanha liitto oli voimassa. Tutkitaanpa hieman mitä Uudessa Testamentissa sanotaan saastaisista ruoista:

    "Hän (Pietari) näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: "Nouse, Pietari, teurasta ja syö". Mutta Pietari sanoi: "En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista". Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi". Tämä tapahtui kolme kertaa; sitten astia otettiin kohta ylös taivaaseen."
    (Ap.t. 10:11-16)

    Tätä judaistit yrittävät mitätöidä sanomalla, että asiayhteys ei puhu syömisestä, vaan evankeliumin julistamisesta pakanakansoille, jota Pietari ei ollut tehnyt, ja että Jumalan pyhittämät vanhassa liitossa saastaiseksi luokitellut eläimet kuvaisivat pakanakansoja, joiden synnit on myös sovitettu ristillä. Vaikka ensisijainen asiayhteys onkin tässä tapauksessa pakanakansojen evankelointi, niin edes asiayhteydet eivät voi mennä Raamatun kokonaisuuden edelle: jos vanhan liiton ruokasäädökset olisivat vielä voimassa ja sianlihan syöminen olisi syntiä, niin olisiko Jumala sitten ilmoittanut asiasta tuollaisessa muodossa (Pietarin sanat todistavat että kysymys oli Jumalan äänestä)? Olisiko Hän yhtälailla voinut antaa näyn esim. portosta ja kehoittaa Pietaria yhtymään tähän, eli toisinsanoen harjoittamaan avioliiton ulkopuolista seksiä? Vastaus molempiin kysymyksiin on: EI. Kaikenlainen haureus on ehdottomasti kiellettyä paitsi vanhassa niin myös uudessa liitossa, mikä myöhemmin vahvistetaan useampaankin kertaan (Ap.t. 15:29, Ap.t. 21:25). Jokaisen vähänkin Jumalaa tuntevan pitäisi ymmärtää tämän vihaavan syntiä yli kaiken, eikä Hän näinollen edes näyssä kehottaisi ketään sellaiseen. Lisäksi Jumala on kaikkivoipaisuudestaan huolimatta sitoutunut kautta aikojen toimimaan kuten Hän Raamatussa toimii, joten koska Jesajan kirjassa voivotellaan niitä jotka sanovat pahan hyväksi (Jes. 5:20), eikä Hän näinollen sanoisi saastaista puhtaaksi edes vertauksen vuoksi.

    "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta."
    (Kol. 2:16)

    Jos vanhan liiton ruokasäädökset olisivat vielä voimassa, niin tuossa kohdassa ei todellakaan lukisi noin, vaan "älköön siis kukaan teitä tuomitko syömättä tai juomatta olemisesta".

    "Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi".

    Monet judaistit vetoavat tähän kohtaan puolustaessaan vanhan liiton ruokasäädöksiä. Mutta kuten jo aikaisemminkin sanoin, kaikki raamatunkohdat tulee tulkita toistensa valossa, joten ainoa järkevä selitys tässä kohdassa puhuttaville linnuille on korppikotkien tapaiset haaskalinnut, jotka vaikkaan eivät enää uudessa liitossa ole itsessään epäpyhiä, ovat kuitenkin tuhoisan luonteensa vuoksi vihattavia ja jotka saastuttavat itseään ulkoisesti piehtaroiden haaskaeläinten ruumiilla. Vanhan liiton ruokasäädökset eivät ole enää uudessa liitossa voimassa ja niinpä uuden liiton kristitty on vapaa syömään melkein mitä vain. Ainoastaan veren syöminen on kristityltä kiellettyä myös uudessa liitossa (Ap.t. 15:29, Ap.t. 21:25), ei siksi että veri olisi saastaista, vaan koska se päinvastoin symboloi elämää ja Jeesuksen pelastustyötä, josta kaikki vanhan liiton veriuhrit toimivat esikuvina.

    Totta tietysti on, että sianliha ei ole siitä kaikista terveellisimmästä päästä. Tervelliset ruokailutottumukset ovat toki viisauden merkki ja se varmasti oli yksi suurimpia syitä miksi jotkut eläimet olivat vanhan liiton laissa kiellettyjä. Uudessa liittossakin terveelliset ruokailutottumukset ovat siis sallittuja, mutta jos niistä tehdään lain ehto (itselläni ei todellakaan ole varaa arvostella ketään epäterveellisistä ruokailutottumiksista), ollaan menty metsään ja pahasti. Ja jos alamme halkoa hiuksia samalla tavalla kuin judaistit, löydämme monista heidänkin käyttämistään ruokalajeista paljon epäterveellisiä piirteitä. Kukaan tuskin kiistää miten epäterveellisiä esim. virvoitusjuomat ja makeiset ovat, ja silti olen nähnyt miten jotkut judaistit saattavat herkutella niillä hyvällä omallatunnolla, vaikka sokeria energiatarpeeseen saisi myös terveellisemminkin. Ristiriitaista, sanon minä.


    5. VOIKO KRISTITTY VIETTÄÄ JOULUA MISSÄÄN MUODOSSA?

    Olen huomannut joidenkin ajattelevan, että sanalla joulun vietto ei olisi muka mitään muuta merkitystä kuin se että vietetään Jeesuksen syntymäpäiväjuhlaa vääränä ajankohtana. Niinpä edellä mainitsemani esimerkit joulun viettämisestä ilman, että sotkisi Jeesuksen väärää syntymäpäiväjuhlaa siihen, ei heidän mielestään ole joulun viettämistä lainkaan. Tästä olen kuitenkin eri mieltä heidän kanssan, sillä vaikka joulun viettäminen onkin joskus kauan sitten tarkoittanut vain ja ainoastaan Jeesuksen syntymäpäivän juhlimista vääränä ajankohtana, niin nykyään joulu ei ole enää aikoihin ollut yksittäinen juhla, vaan enemmänkin nimitys mitä käytetään 24.-26.12. (ja jossain määrin myös näiden päivien ympärillä) olevasta ajankohdasta, siinä missä juhannukseksi kutsutaan 20.6. tienoille sijoittuvaa viikonloppua. Niinpä meidän on aivan turha ihmetellä sitä, että monet ateistitkin sanovat viettävänsä joulua, vaikka eivät annakaan sille merkitystä Jeesuksen vääränä syntymäpäiväjuhlana. Heillehän on aivan yhdentekevää onko Jeesus syntynyt ylipäätään lainkaan.

    Summa summarum: En suosittele joulun juhlimista Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana, sillä siinä on loppupeleissä kysymys valheesta, jollaisesta Jumala haluaa pitää meidät kaukana. Koska Raamatussa ei missään käsketä juhlia Jeesuksen syntymäpäivää, ei siitä pitäisi tehdä velvoitetta joka kuuluisi kristinuskoon automaattisesti. En myöskään henkilökohtaisesti suosi joulukuusta enkä mitään Joulupukkiin ja tonttuihin liittyvää.

    Mutta noin yleensä ottaen kristityillä on toki lupa viettää myös 24-26.12. välisenä aikana perheen ja suvun kanssa yhteistä aikaa, syödä perinteisiä jouluruokia Johann Sebastian Bachin säveltämän klassisen musiikin soidessa taustalla, tai vaikka ottaa 24.12. saunassa makeat löylyt lyhtyjen valaistessa pihamaata, lumiukon tervehtiessä iloisesti ohikulkijoita ja punatulkkujen syödessä kauralyhteestä (1. Kor. 6:12). Nuo ovat asioita joita voimme periaatteessa tehdä talvisaikaan muulloinkin (paitsi siltä osin että valmiita jouluruokia ei muulloin kuin joulun aikaan ole pahemmin saatavilla mistään ellei niitä itse alusta loppuun saakka tee). Samoin voimme pääsiäisenä kerätä pajunkissoja koristeiksi kukkamaljakkoon ja syödä kohtuudessa mämmiä ja pashaa, kunhan pysymme erossa noitien ja virpomisen yms. kaltaisista Raamatun vastaisista ilmiöistä. Eikä meidän tarvitse "pyhäinpäivänäkään" olla muistelematta edesmenneitä rakkaitamme vain siksi että jotkut harjoittavat silloin vääränlaista vainajien palvontaa. Yhtälailla Raamatullinen paastoaminen on kristityille luvallista myös ramadanin aikana, kunhan sen perustana on usko Jeesukseen eikä kalenteriin. Kun kerran yhteiskunta tarjoaa meille palkallista vapaata 24.-26.12. sekä joskus myös näiden päivien ympärillä olevina päivinä, niin miksi emme voisi käyttää niitä(kin) päiviä vuodesta hiljentymiseen, rentoutumiseen ja lämminhenkiseen yhdessäoloon. Vaikka ns. joulun taikatunnelmaa meidän ei tule ruveta tietoisesti luomaan, ei meidän tarvitse vainoharhaisesti paeta joulua, vaan elää nekin päivät Jeesuksen syntymästä ja kuolemasta iloiten siinä missä mitkä tahansa muutkin vuoden päivät. Vaikka lahjojen antamisellekaan joulun aikana ei varsinaisia raamatullista esteitä ole, on siinä kuitenkin kysymys asiasta jossa meidän on hyvä käyttää tervettä järkeä, ettemme sorru kaupallisuuteen tai saamisen himoon vaan teemme sitä vain ja ainoastaan antamisen ilosta. Emme saa myöskään ajatella, että rauha ja rakkaus kuuluisivat vain joulun aikaan. Ne ovat asioita joita kristittyjen tulee pitää yllä koko ajan, mutta vain ja ainoastaan Jeesus voi niihin vaikuttaa.

    On myös syytä muistaa, että joulun ymmärtäminen väärin Jeesuksen syntymäpäiväjuhlaksi ei ole pelastuskysymys, ja siksi meidän jotka emme vietä joulua Jeesuksen syntymäpäiväjuhlana tuleekin siksi olla kärsivällisiä niitä kohtaan jotka eivät asiaa ole vielä oikein ymmärtäneet. Tiedän itsekin kokemuksesta, että tällaisista vääränlaisista perinteistä poisoppiminen voi viedä pitkänkin aikaa, ja että kaikilla meistä on omat sokeat kohtamme. Emme saa tehdä tästä asiasta yhteyden estettä ja olenkin huomannut että jotkut aiemmin mainitsemiani sinänsä viattomia joulutapoja vastaan kiivailevat tahot tuovat tätä asiaa esiin todella luotaantyöntävällä tavalla opettaen esim. joulun olevan pedon merkki (pelastuskysymys) vanhan liiton juhlien ollessa muka Jumalan sinetti, tai että joulu olisi Saatanan suurin valhe ikäänkuin esim. Jeesuksen jumaluuden tai kadotuksen olemassaolon kiistäminen olisivatkin pikkujuttuja sen rinnalla, että ollaan sokeita sille milloin Jeesus on oikeasti syntynyt.

    Kuten jo aikaisemmin sanoin, Jeesuksen syntymä eli sanan tuleminen lihaksi on niin hieno asia että sitä on lupa muistella ja iloita vuoden jokaisena päivänä, myös joulun aikaan kunhan muistamme että Jeesus ei ole syntynyt jouluna. On myös sellaisiakin "joululauluja" jotka sopisivat periaatteessa laulettavaksi mihin vuodenaikaan tahansa, kuten Heinillä Härkien Kaukalon, Maa On Niin Kaunis ja Ilouutinen. Mutta Jeesuksen syntymästä iloitessamme, teimme sitä sitten mihin aikaan vuodesta tahansa, emme saa unohtaa emmekä jättää tuomatta esiin myöskään Hänen kuolemistaan meidän tähtemme. Näissä asioissa kristittyjen tulisikin tehdä parannusta, sillä pelkän seimen lapsen kautta ei kukaan voi pelastua. Silti syytä muistaa, että Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Tuo seimen lapsi on se aivan sama Jeesus, joka noin 30 vuotta myöhemmin roikkui ristillä meidän vuoksemme. Pelastushistoriaa on koko Jeesuksen elämä, ei vain jotkut tietyt tapahtumat. Vai väitättääkö joku, että Jeesus olisi syntyessään ollut muka ainoastaan ihminen ja muuttunut vasta vanhemmalla iällä Jumalaksi? Näin ei Raamattu opeta.

    Itselleni hajonneesta perheestä tulevana poikamiehenä joulu on vähitellen menettänyt suurimman merkityksensä, joskin lapsuusmuistot isovanhempien kanssa vietetyistä yhteisistä jouluista elävät edelleen. Lähihoitajaksi valmistumisestani lähtien olen aina viettänyt joulun ja pääsiäisen töitä tehden, ja oma jouluni on ollut lähinnä vain tervehdysten lähettelyä sukulaisille ja ystäville. Punaista lihaa en syö enkä jostain syystä ole koskaan ollut erityisen tykästynyt jouluisiin laatikkoruokiin, joten siksi en jouluruokia kotona laita. Aattopäivänä tosin menen taloyhtiömme tarjoamaan joulusaunaan ja illalla olen avannut mahdollisesti saamiani lahjoja. Pitäessäni oman jouluni tällä tasolla olen löytänyt omassatunnossani rauhan, ilman että minun tarvitsisi kokea mistään turhaa syyllisyyttä.

    Älkäämme tuomitko ketään joulun viettämisestä tai halveksuko ketään joulun viettämättömyydestä!


    6. LÄHTEITÄ JA LUKEMISTA

    Tina Antamo: Mitä Raamattu kertoo meille Jeesuksen syntymän ajankohdasta?
    David Hocking Milloin Jeesus syntyi?
    Petri Paavola: Milloin Jeesus Kristus syntyi?
    Petri Paavola: Kaksi Erilaista Liittoa
    Timo Koivisto: Virtasen joulusaunassa

    Juhlanetti
    Saunajaapo
    Wikipedia

    Lukuisia internet-keskusteluja erinäisillä kristillisillä keskustelupalstoilla ja foorumeilla.


    Takaisin kirjoituksiin / Back to the article page / Tillbacka till artiklar sidan